He eivät tiedä mitä tekevät / They Know Not What They Do

Screen Shot 2016-10-18 at 11.59.31.png

rating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mention 
Jussi Valtonen
Tammi 2014 (fin)
Ahlback Agency 2015 (eng)
559 sivua/pages

Jussi Valtosen kirja, He eivät tiedä mitä tekevätalkaa kuvauksella 1990-luvun Suomesta laman kourissa. Akateeminen pari, amerikkalainen Joe ja suomalainen Alina, pyristelevät harmaassa arjessa pienen poikansa, Samuelin, kanssa. Tästä saa alkunsa tapahtumien vyöry, joka tiivistyy lopulta nykypäivän kuumaan Baltimoreen. Kaiken keskiössä polttavat kysymykset eläinkokeiden oikeellisuudesta, näkökulmien eroista ja elämän epäoikeudenmukaisuudesta.

“Mitä tapahtuu kun isä tutkii työkseen kissojen hermosoluja ja pojan elämäntehtävä on puolustaa eläinten oikeuksia?
Alussa on pieni perhe: Joe, Alina ja vastasyntynyt Samuel. Joe on amerikkalainen neurotieteilijä, joka yrittää edetä urallaan uudessa kotimaassaan Suomessa. Alina on puolestaan jättänyt omat opintonsa ja keskittyy hoitamaan Samuelia kotona.Vuosia myöhemmin Joe elää palkittuna huippututkijana Yhdysvalloissa uuden, onnellisen perheensä ympäröimänä. Toisella mantereella aikuisuuden kynnyksellä tasapainoileva Samuel etsii omaa paikkaansa. Kun sopiva ideologia ja yhteisö viimein löytyvät, mikään ei voi enää pysäyttää häntä. Isänsä tapaan hän on valmis tekemään vaikeitakin ratkaisuja oikeaksi uskomansa asian takia.” Kirja.fi

Valtonen on onnistunut tavoittamaan amerikkalaisen kunnianhimoa ja menestystä painottavan, hieman pinnallisenkin, yliopisto- ja tutkijamaailman hengen vakuuttavasti sekä kuvaamaan suomalaista, jollain tavalla sisäänpäin kääntynyttä ja vaatimatonta mielenmaisemaa uskottavasti. Nimenomaan vakuuttava ja uskottava olisivat valintani, mikäli tätä kirjaa pitäisi kuvailla vain kahdella sanalla. Juoni on kokonaisuudessaan vahva ja kietoo lukijansa väkisinkin mukaansa. Kuten aiemmissa arvosteluissani olen kirjoittanut, vahvat naishenkilöt ovat yleensä niitä, joihin lukiessani samaistun. Tässä kirjassa samaistuminen päähenkilöihin on ensin hyvin kaukana. Kuitenkin päähenkilöt kuvataan inhimillisesti ja niissä on syvyyttä. Juuri kiinnostavat henkilöhahmot saavat sivuuttamaan asiallisen viileän kirjoitustyylin, joka aluksi hieman itseäni häiritsee. Tarinaa myös kuljetetaan eri aikamuotojen ja kertojanäkökulmien vaihtelulla. Aluksi rytmi tuntuu sekavalta, mutta lopulta sopii tarinaan. Toisaalta Valtonen käyttää samaa kaavaa tekstin rakenteessa lähes puutumiseen saakka. Lopussa lukijana alkaa jo toivoa, ettei tapahtumia pitkitettäisi loputtomiin. Pohjustetaan ja alustetaan tilannetta, kerrotaan tapahtumat ilman yksityiskohtia, minkä jälkeen vasta paljastetaan tilanne kokonaisuudessaan. Tai paljastetaan ehkä vasta myöhemmin. Toki kyse on kerronnallisesta tehokeinosta, ja toimivasta sellaisesta. Tällaisen kärsimättömän lukijan se kuitenkin saa entistä malttamattomammaksi, useammin kuin kerran teki mieli selata muutama sivu eteen päin tapahtumia itselleni selveentääkseni. Nostan kuitenkin hattua Valtoselle kirjan yksityiskohtaisesta kerronnasta, sen hienovaraisista vinkeistä ja johdattelusta, sekä tieteellisen jargonin sanoittamisesta kansankielelle.

Minä todella pidin kirjasta, vaikka alun kärjistetyt kulttuurikuvaukset melkein alkoivat ärsyttää. Pidän siitä, että ihmisillä on mielipiteitä, ja että he uskaltavat ilmaista niitä. Vaikka eivät tietäisikään, mitä tekevät. Pidän myös siitä, että epäkohdista puhutaan. Ei vain näennäisesti, kuten Valtonen kirjassaan kärjistää. Onko nykymaailmassa keskustelu todellakin sitä, että mielipiteitä kerrotaan innokkaasti yleisellä tasolla, kuitenkaan keskustelun vastapuolta oikeasti kuulematta? Julkisesti toistellaan yleisesti hyäksyttyjä mielipiteitä, eikä oikeastaan sittenkään oteta kantaa itse asiaan. Vai onko ihmisten välinen kommunikointi todella vain aina ollut sellaista, asioiden pyörittelemistä? Valtosen tyyli kirjoittaa on kylmän asiallinen ja sopii näiden aiheiden käsittelemiseen. Hän välttää turhan kiihkoilun ja saarnaamisen, sanoo asiat niin kuin ne ovat. Valtonen myös osaa nähdä asiat erilaisista näkökulmista. Siitä mielen avoimuudesta minä erityisesti pidän.

Valtonen_taka

Kirja ei kerro vain kulttuurien eroista,  vaan se saa pohtimaan eroja ihmisten välillä yleisesti: niin sukupolvien kuin sukupuolienkin välillä. Nykymaailma on 20 vuoden takaiseen versioon verrattuna kutistunut, digitaalinen maailma on venyttänyt sen rajoja entisestään. Tieto ja ihmiset ovat tavoitettavissa ympäri maailman. Mielestäni kaikki kiteytyy yhteen kirjan lauseeseen: “kuinka vaikea oli samaistua toisen asemaan, hän ajatteli, kaiken sen jälkeenkään, mitä hän oli kokenut“. Kirjassa avataan samoja tapahtumia eri henkilöiden näkökulmista. On huikea huomata, miten eri tavalla eri ihmiset voivatkaan samat asiat nähdä. Valtosen kirjaa lukiessa yritin nähdä monipuolisesti ja avoimesti eri näkökulmat, aina kertojan vaihtuessa tämän kokemuksen mukaan. Kuinka helposti toisen ihmisen voikaan lopulta saada vakuutettua oman näkökulman oikeudesta! Samaan aikaan se tuntuu myös pelottavalta: toisen voi puhua puolelleen ilman, että tämä edes tajuaa mistä on kyse. Toisaalta, aivan päinvastoin, joskus voi olla mahdotonta saada toista näkemään oma sisäinen maailmansa. Valtonen kuvaa tätä ristiriitaa kiehtovalla tavalla, liioittelematta, kaunistelematta. Kokemus on aina subjektiinen, yksilöllinen. Siksi toinen ihminen ei koskaan voi täysin sisäistää, mitä toinen ajattelee. Mutta miten paljon parempi paikka maailma olisikaan, jos vain ymmärtäisimme toisiamme hieman kärsivällisemmin, emmekä aina olisi niin kärkkäästi tuomitsemassa. Kirjat kuvastavat aikaansa, ja tämä kirja ottaa vakuuttavasti kantaa juuri tähän päivään.

Jussi Valtonen on psykologi, joka kirjan sisäkannen mukaan kirjoittaa väitöskirjaansa neuropsykologiasta. Suuri osa väitöskirjaan liittyvästä tutkimuksesta on tehty Yhdysvalloissa. Luin tämän kuvauksen heti kirjan avattuani, enkä voinut olla sen antamatta vaikuttaa lukukokemukseeni, sillä ensimmäiset 150 sivua pähkäilin mielessäni, kuinka tarkoitushakuisesti amerikkalaisia termejä oli tekstin sekaan viljelty. Nimenomaan tarkoituksella.


Translation —  They Know Not What They Do

By Jussi Valtonen. Read in Finnish.

This book is one of the Finlandia Prize (a Finnish literature award) winners this year.  And I wholeheartedly give all the glory to it, since the topics in this book are not easy to write about. The story begins in 1990s Finland, where Joe, an American neuroscientist, his Finnish wife Alina and their little baby boy Samuel are trying to cope with everyday life. Through various events it all ends up in  today’s hot and summery Baltimore, and the line between right and wrong is not so easily defined anymore.

Valtonen describes the current topics of modern world in a convincing style, without unnecessary preaching. Oh, how it’s hard to make people really listen what you have to say! We are all defined by our experiences and personal history. Since our viewpoints are uniquely formed through the life we’ve lived, sometimes it’s almost impossible to see other person’s opinion in the way it was meant to be. In his book, Valtonen makes the differences in these unique perspectives visible. The athmosphere and characters are believable, and though it’s almost annoying, the stereotypes of both Finnish and American cultures are described cleverly. Valtonen is brilliant with the details and translating professional (neuroscientic) jargon into a language everybody can understand.

This book also paints a believable portrait of the world today and flashes scary visions of tomorrow. I hope some day we’d learn how really to listen to each other. 

Advertisements

3 thoughts on “He eivät tiedä mitä tekevät / They Know Not What They Do

  1. Pingback: Kirjahaasteen 4.päivä ~ Book Challenge Day 4. – Pauline von Dahl

  2. Pingback: #munhyllyssä, osa 1 / #inmyshelf, part 1 – Pauline von Dahl

  3. Pingback: #munhyllyssä, osa 1: rakkaimmat kirjat / #inmyshelf, part 1: dearest books – Pauline von Dahl

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s