Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Shonagon Collage

rating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mention
Mia Kankimäki
Otava 2013 (fin)

380 sivua/pages

Sei Shõnagon kirjoittaa: Asioita, jotka ovat läheisiä, vaikka kaukana:
Paratiisi. Suhteet miehen ja naisen välillä. Kirsikankukat, elämä — se on aivan pian ohi. Ja sitä ennen siitä on otettava kaikki irti. Oletko joskus haaveillut irtiotosta? Mia Kankimäki jätti 38-vuotiaana päivätyönsä kustantamossa ja lähti jäljittämään sielunsisartaan, tuhat vuotta sitten elänyttä japanilaista hovinaista Sei Shõnagonia. Tutkimusmatkailijan kokemuksista syntyi hauska, hurmaava kirja, jonka Matkailulehti Mondo valitsi vuoden 2013 matkakirjaksi.” Teksti kirjan takakannesta.

Kankimäki on kirjoittanut matkakertomuksen suuresta elämänmuutoksesta ja tutkimusmatkasta Sei Shônagonin asuinmaille Japanin Kiotoon. Kirja on jokseenkin hämmentävä sekoitus listoja, tietokirjamaista esitelmöintiä ja päiväkirjan tyyppistä ajatusvirtaa. Ehkä kirjan onkin tarkoitus olla kunnianosoitus Sei Shõnagonin teokselle Makura no sõshille, Tyynynaluskirjalle, joka antaa kipinän koko tutkimusmatkalle. Kankimäen tapa kertoa tutkimuksensa kulusta on harkitunoloista tajunnanvirtaa, joskin väliin on siroteltu kohtuullisen mielenkiintoista tietoa hänen tutkimuskohteestaan. Mutta kuten hän itsekin toteaa, joskus kirjoittaja eksyy myös harhapoluille. Kankimäki kuvailee ympäristöä ja tekemisiään kovin yksityiskohtaisesti, ja rivien välistä huokuu hänen ihastuksensa Kiotoon. Sen sijaan matkaa edeltävät valmistelut kuvataan nopeasti, jopa raportinomaisesti. On vaikea havaita tekstin lomasta sitä tunnetta, jonka vallassa ratkaisevat suunnitelmat ja päätös irtiotosta on tehty.

Ihan kiusallanikin halusin tiivistää kirjan herättämät ajatukset sen teemaa mukaillen listamaiseen muotoon.

Asioita, jotka kirjassa ihastuttivat

  • Kioton kiehtovat kuvaukset saavat ihan pikkuisen ihastumaan kaupunkiin, vaikkei siellä ole koskaan käynytkään.
  • Ajatus siitä, että elämänmuutos on mahdollista milloin tahansa, kunhan vain uskaltaa tehdä päätöksen. Sitä varten ei tarvitse oikeastaan osata valmiiksi mitään.
  • Menneisyyden hovinaisten ja nykypäivän kohtaaminen.
  • Ystävällisiä ihmisiä voi löytyä yllättäen odottamattomista paikoista.
  • Tekemisilleen voi keksiä mitä ihmeellisimpiä selityksiä.

Asioita, jotka kirjassa harmistuttivat

  • Tekstin sekalainen rakenne, esimerkiksi päiväkirjamaisten tekemiskuvausten jälkeen oli jokseenkin haasteellista virittyä tietokirjamaiseen esitelmöintiin.
  • Kömpelö punaisen langan virittäminen, erityisesti se, että kirjoittaja aina välillä tuntuu varmuuden vuoksi mainitsevan puhuvansa Seille. Ehkä hän halusi muistuttaa itseäänkin matkansa perimmäisestä tarkoituksesta.
  • Tekemisilleen voi keksiä mitä ihmeellisimpiä selityksiä.

En itse lukiessa voinut välttää tunnetta liian harkitusti rakennellusta tekstistä, sillä pinnan alla tuntuu kuplivan jotakin muuta. Se tunne ei lukiessa kuitenkaan päässyt aivan pinnalle asti. Opin Kankimäen kertomuksesta kuitenkin paljon uutta. Esimerkiksi kuvaukset historiallisen japanilaisen hovin elämästä ja puitteista olivat uutta ja ihmeellistä, sillä itse en ole koskaan perehtynyt erityisesti juuri japanilaiseen kulttuuriin tai historiaan. En voi sanoa täysin hurmaantuneeni Kankimäen kovin henkilökohtaiselta tuntuvasta tutkimusmatkasta. Toki kertomus viihdytti ja ilahduttikin hetkittäin, jokin tekstissä tuntui silti hieman kömpelöltä.

Yleinen historioitsijoiden käsitys mystisestä Sei Shônagonista tuli kuitenkin hyvin selväksi: sen verran usein Kankimäki kertoo löytäneensä tietynlaisia, tuota muinaista kirjailijaa kuvaavia adjektiiveja aineistostaan. Tekstin lomaan sirotellut lainaukset Sei Shõnagonin Tyynynaluskirjasta olivat haaveellisella ja unenomaisella tavallaan kirjan parasta antia. Shônagonin teksti vaikuttaa suomennosten perusteella olevan eteerisen kaunista ja ilmavaa. Esimerkiksi alla lainaus, joka saa pysähtymään hetkeen:

“Sei Shonagon kirjoittaa:

Muistan erään lokakuisen kirkkaan aamun, kun oli satanut koko yön. Auringosta huolimatta puutarhan krysanteemeista pisaroi yhä kastetta. Näin bamburistikkoaidassa hämähäkinseitin repaleita — niissä kohdissa, joissa langat olivat katkenneet, sadepisarat riippuivat kuin valkoiset helminauhat. olin kovin liikuttunut ja ilahtunut. kun tuli aurinkoisempaa, kaste alkoi pikku hiljaa kadota apilanlehdiltä ja muilta kasveilta, joilla se oli levännyt raskaana — oksat alkoivat liikahdella, ja sitten ne yhtäkkiä ponnahtivat ylös kuin omasta tahdostaan. Myöhemmin kuvailin toisille kuinka kaunista se oli. Eniten olin vaikuttunut siitä, etteivät he olleet lainkaan vaikuttuneita.”

Myös Kankimäki onnistuu kiinnittämään lukijan huomion ihaniin yksityiskohtiin. Kirja toimii hyvänä johdatuksena japanilaiseen kulttuuriin ja mielenmaisemaan. Se käy myös pienestä matkaoppaasta, sillä tekstin lomassa Kankimäki vinkkaa useista kiehtovalta kuulostavista paikoista. Mainittavaa on myös kirjan pokkariversion suloinen ulkoasu: kansi on söpö kuin karkki.


Translation

(Things which make heart beating faster, free translation)

By Mia KankimäkiRead in Finnish.

The book tells a story about a Finnish, 38-year-old copywriter who needs a bit longer break from her work and life. So she decides to start studying a Japanese writer Sei Shônagon, whom she considers as her soulsister. This research transforms into a great adventure and it takes her to the beautiful city of Kioto. Every now and then the story resembles more of a travelogue and a personal diary than a novel. For me, it was a challenge to decide what kind of a book this eventually was, and the story aroused mixed feelings.

The best parts of the book were quotes from Sei Shônagon’s The Pillow Book which Kankimäki drops in between her own text every now and then. Of course she herself writes beautifully accurate portrait of Kyoto, also for those who don’t know (including myself) a lot of Japanese culture, the book is a nice foundation course on that. These two reasons might be the ones why the book is worth reading.

“It was a clear, moonlit night a little after the tenth of the Eighth Month. Her Majesty, who was residing in the Empress’s Office, sat by the edge of the veranda while Ukon no Naishi played the flute for her. The other ladies in attendance sat together, talking and laughing; but I stayed by myself, leaning against one of the pillars between the main hall and the veranda.
‘Why so silent?’ said Her Majesty. ‘Say something. It is sad when you do not speak.’
‘I am gazing at the autumn moon,’ I replied.
‘Ah yes,’ she remarked. ‘That is just what you should have said.”
Sei Shōnagon, Quote from Makura No Soshi, Goodreads.

Advertisements

One thought on “Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

  1. Pingback: Syksyn 2016 kiehtovat kirjat / New Interesting Releases – Pauline von Dahl

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s