Kudottujien kujien kaupunki / The City of Woven Streets

kudottujenkujien_kansi

rating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mention
Emmi Itäranta
Teos 2015 (fin)
The City of Woven Streets (GB)
The Weaver (US)
335 sivua/pages

Emmi Itärannan uusin teos, Kudottujien kujien kaupunki, tarttui siis vihdoin mukaani Kirjamessuilta. Taas, vaikkei ole kirjaa kansiin katsomista, kiinnitin huomioni kirjan ulkoasuun — nyt kuitenkin positiivisessa mielessä. En vain voi sille mitään, että kirjan visuaalinen ilme on itselleni tärkeä osa kokonaisuutta. Rakastan kaikkea kaunista, ja nyt Itärannan kirjan kansigrafiikoissa on todella onnistuttu. Ostin sen siis ilomielin myös oman hyllyni koristeeksi.

“Toistuvien tulvien piinaamalla saarella nuori kutoja Eliana löytää Seittien Talon pihasta vieraan nuoren naisen, jolta on leikattu kieli. Puhekyvyttömän naisen ihoon on kuitenkin kirjoitettu nimi. Elianan nimi. Tulvien pahetessa myös aiemmin tuntematon sairaus on alkanut vaivata niin kasveja, eläimiä kuin ihmisiäkin.

Saarta hallitseva neuvosto ei suostu tekemään mitään asian korjaamiseksi, mutta Eliana alkaa ymmärtää, että mykän naisen kutoma seinävaate kertoo tarinaa siitä, mitä tälle on tapahtunut ja kuinka Eliana liittyy koko saaren kohtaloon. Eliana joutuu toimimaan äärimmäisen varovaisesti, sillä hän kantaa mukanaan salaisuutta, jonka paljastuminen veisi hänet vääjäämättä Tahrattujen Taloon, josta ei ole paluuta: hän näkee unia.” kertoo kirjan takateksti.

Itärannan ensimmäisessä, mestarillisesti kirjoitetussa Teemestarin kirjassa vedestä oli pulaa, tässä siihen hukutaan. Minulle vesi ei ole lainkaan mieluinen elementti, ja nyt huomasin välillä lukiessa tuntevani oloni jopa fyysisesti epämukavaksi, niin taitavasti Itäranta onnistuu ajoittain kuvailemaan olosuhteita tekstissään. Hän maalailee maisemaa pikkuhiljaa tarinan edetessä, ja lukijan melikuvitukseen piirtyy lähes satumainen, mutta toisaalta rosoinenkin kuva, monenlaisten ammattiryhmien kansoittamasta, hyvin hierarkisesta yhteiskunnasta.

Kudottujen kujien kaupunki on tarinaltaan vakavansävyinen,  mutta Itärannan vaivattoman runollinen kirjoitustyyli saa sen soljumaan kevyesti, ilmavasti, samaan tapaan kuin Teemestarin kirjassa. Jollain tasolla tuntuu juonen kannalta jo hieman kuluneelta ajatukselta, että taas päähenkilö on se erityinen, juuri se ainoa, joka saa tapahtumien kulussa aikaan sen kriittisen muutoksen. Kuitenkin tuo ajatus unohtuu lukiessa, kun tarinan mysteeri kutoutuu kiehtovasti yhä tiiviimmäksi, ja lukija voi huomata tarinassa yhä useampia eri tasoja, mitä edemmäs tekstiin sukeltaa.

Pakko muuten mainita hauskasta mielleyhtymästä, joka syntyi Itärannan kuvaillessa Elianan asuinpaikkaa; saaren keskellä oleva torni toi vahvasti mieleen Taru Sormusten Herrasta -maailman Sauronin silmän ja tämän tornin!

kudotut2 Collage

Tietyllä tapaa Kudottujen katujen kaupunki ja tarina Elianan kansan kohtalosta on viehättävä, joskin synkkä, ja siinä on nähtävissä useita yhtymäkohtia nykymaailmaan. En kuitenkaan voi sanoa täysin hullaantuneeni kirjasta juuri tarinan vuoksi. Luin kirjan suhteellisen nopeasti, mutta tarinaa enemmän kiinnitin huomiota upeaan lauseiden sulavuuteen ja sanojen soljuvaan sommitteluun, hetkittäin se tuntuu lähentelevän runoutta. Itäranta kuljettaakin tarinaa upeasti ja kutoo tekstiin pieniä ihastuttavia yksityiskohtia, nimenomaan kieli on se mikä minua kirjassa ihastuttaa. Minä-kertojan pitäisi tuoda tarina lukijan lähelle, tällä kertaa koin päähenkilön jäävän jollain lailla etäiseksi. Loppuratkaisua jännittäen sain kuitenkin huomata, että tarina tosiaan pysyy koossa aina viimeiselle sivulle asti. Emmi itse on todellakin taiturimainen tarinan kutoja.

Kudottujien kujien kaupunki yhdistää kaikki hyvän tarinan elementit: siinä on jonkin verran tarttumapintaa nykymaailmaan, löytyy henkeäsalpaavaa jännitystä, ainutlaatuista romantiikkaa, mieltäkutkuttava mysteeri, yliluonnollisia ja hämmästyttäviä tapahtumia, sekä mennyt ja tuleva kohtaavat uskottavasti. Tarina saa yllättäviä käänteitä, ja tarinan pyörteissä toivo ja epätoivo riuhtovat lukijaa vuorotellen puolelta toiselle. Inhimillisen luonteen parhaimmat ja pahimmat puolet peilataan tekstin kautta esiin, unen ja todellisuuden verkot sotkeutuvat mielikuvituksellisesti. Tarina muistuttaa todellisuuden synkistä puolista, siitä että maailmasta tulee aina löytymään epäkohtia. Mutta toivo on se, mikä saa meidät jatkamaan räpiköintiä tässä elämän verkossa. Ja rakkaus lähimpiämme kohtaan, sillä yksin kukaan ei selviä.


Translation

I bought the new book of Emmi Itäranta this year’s book fair in Helsinki. She is a Finnish author who lives in Canterbury and writes her novels both in Finnish and in English at the same time! That’s already amazing. I posted a glimpse of her new book in my Instagram account, and mentioned that in English the novel is called The City of Woven Streets (GB), and also The Weaver (US). This time, I read the book in Finnish. And I must say, I’m amazed. Emmi’s skill to write is something beyond this world. I wasn’t too fond of the theme of the book but couldn’t stop admiring the elaborate structure, the beautiful flow of Emmi’s writing style, it is almost like poetry. And the way she creates the story, just blows my mind away. It was the same with her previous novel, Memory of Water, but the second book proves that Emmi really is a fantastic writer!

“In the City of Woven Streets, human life has little value. You practice a craft to survive, or you are an outcast, unwanted and tainted. Weaver Eliana is hiding a shameful birth defect – the ability to have dreams – that would, if exposed, land her in the House of the Tainted. After meeting a woman with her tongue cut off and Eliana’s name tattooed on her skin, Eliana discovers an invisible network of power behind the city’s facade. All the while an unknown disease is spreading, and the streets are slowly drowning.” Summary from Ahlback Agency.

Advertisements

2 thoughts on “Kudottujien kujien kaupunki / The City of Woven Streets

  1. Pingback: Helsingin Kirjamessut 2016: Perjantain parhaat / Helsinki Book Fair 2016: Friday Fun – Pauline von Dahl

  2. Pingback: Fantastista uutta fiktiota kotimaasta / Fantastic New Finnish Fantasy Literature – Pauline von Dahl

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s