Ystävät hämärän jälkeen ~ Let the Right One In

John Ajvide Lindqvist, suom. Jaana Nikula
Låt den rätte komma in, 2004 (orig)
Gummerus Kustannus, 2008 (fin)
607 s/p
***

“Kun Blackebergin lähimetsästä löytyy teinipojan kuiviinvuodatettu ruumis, lähiön asukkaat alkavat huhuta rituaalimurhaajasta. Tapaus säväyttää 12-vuotiasta Oskaria, joka haaveilee kostavansa verisesti koulukiusaajilleen. Oskarin huomion kuitenkin varastaa naapurintyttö Eli, vaikka jokin uudessa ystävässä ei olekaan kohdallaan. Eli tuoksuu oudolle, pukeutuu rääsyihin ja näyttäytyy vain iltahämärän jälkeen. Oskarin vilkkaassa mielikuvituksessa alkaa hahmottua mahdoton ajatus: entä jos hänen ystävänsä ei olekaan ihminen vaan… jotain muuta? Ystävät hämärän jälkeen on täysiverinen kauhukertomus hirviöineen ja sankareineen. Se on myös rakkaustarina ja koskettava kuvaus erään lapsuuden lopusta tukholmalaisessa lähiössä vuonna 1981.” Juonikuvaus kirjan takakannesta.

Päähenkilönä koulukiusattu, hieman pullea Oskar on sympaattinen, sarjamurhiin kohdistuvasta harrastuksestaan huolimatta. Hän on tarpeeksi outo itsekin hyväksyäkseen myös Elin lopulta sellaisena kuin tämä on. Elin ja Oskarin ystävyyden kehitys on omalla tavallaan hurmaavaa seurattavaa, ja kun Elin synkkää historiaa valotetaan, se säväyttää varmasti myös vähän parkkiintuneempaakin lukijaa. Kuinka hahmossa voikaan kohdata samaan aikaan niin sulavasti sekä inhimillisyys että kylmyys!

Tarkemmin ajatellen, sama oikeastaan toistuu kaikkien kirjan päähenkilöiden kohdalla. Ajvide osaa kertoa päähenkilöiden taustoista ja kuljettaa tarinaa heidän näkökulmista juuri sopivasti. Salaperäisyyden verho aukeaa aina sen mukaan, miten päähenkilöiden tarinat alkavat kietoutua yhteen, eikä kukaan hahmoista ei jää pinnalliseksi. Kukin tuodaan esille juuri sen verran kuin se tarinan kannalta on tarpeellista, siksi tarinan sankareita ja hirviöitä ei olekaan aluksi niin helppo päätellä. Tarina tosiaan kulkee vuorotellen eri henkilöiden näkökulmasta, jolloin lukija ehkä jollakin tapaa pystyy ymmärtämään, miksi kukin käyttäytyy kuten kirjassa tekevät. Oskarin kiusaajille sen sijaan ei sympatiaa heru. Se muistuttaa tärkeästä aiheesta – kuinka raakaa kiusaaminen voi olla, ja kumpa jokaisella koulukiusatulla olisi edes se yksi ystävä, joka pitäisi puolia, tai jonka vuoksi kiusattu jaksaisi pitää omia puoliaan.

“Oskar nielaisi. Sillä hetkellä, Elin käsi hänen kädessään ja tytön kasvot hänen edessään, kaikki vaikutti itsestään selvältä. Mutta jos hän vastustelisi, ne alkaisivat ehkä tehdä jotakin pahempaa, jos ne…
“Niin mutta ajattele, jos ne…”
“Sitten minä autan sinua.”
“Sinä? Sinähän olet…”
“Minä osaan. Sen… minä osaan.”
Eli puristi Oskarin kättä. Oskar puristi takaisin ja nyökkäsi. Mutta Elin ote tiukkeni. Hän puristi niin että teki hiukan kipeää.”

Ystävät hämärän jälkeen -kirjan tyyli muistuttaa minua Staalosta, samantyyppisen, lähes inhorealistisen ja dekkarimaisen otteensa, sekä tarkkojen hahmo-, tapahtuma- ja paikkakuvausten vuoksi. Myös juonessa löytyy samankaltaisuutta — yliluonnolliset olennot vaeltavat tavallisten ihmisten keskuudesta ja vain harva tietää niistä. Ja tapahtumat eskaloituvat tietenkin keskellä talvea. Mutta Ajvide rakentaa tarinaa taitavasti, lukijana tuntuu kuin olisi salapoliisina osana tarinaa, kun loppuratkaisua koettaa arvailla jo ennen kirjan puoliväliä. Tapahtumia ei voi kuitenkaan täysin ennakoida. Hyytävät käänteet ja jopa ällöttävyyksiin asti menevät kuvailut hytisyttävät ytimiä myöten.

Itselleni Ystävät hämärän jälkeen edustaa taas hieman erilaista vampyyritarinaa, ja se jää lukemisen jälkeen hetkeksi mieleen elämään. En oikein ennen ole pitänyt ruotsalaisten synkästä (dekkari)tyylistä, mutta ehkä alan pikkuhiljaa lämmetä sille. Kirja todella on kauhua, varsinkin lopussa tunnelma tiivistyy niin että lukijana täytyy henkeä pidättää. Huikean jännittävä lukukokemus! Suositeltavaa luettavaa kaikille yliluonnollisen kauhun ystäville, jotka eivät vähästä säikähdä, nimittäin hyvinkin eläväisesti kuvaillut kohdat voivat aiheuttaa painajaisia.

---

Translation

Let The Right One In, by Swedish author named John Ajvide Lindqvist, was a horrifying reading experience! Its style also reminded me of Stallo, because of their similar style – both by Swedish authors, supernatural creatures wondering among normal people and events of the story take place in the middle of winter.

“It is autumn 1981 when inconceivable horror comes to Blackeberg, a suburb in Sweden. The body of a teenager is found, emptied of blood, the murder rumored to be part of a ritual killing. Twelve-year-old Oskar is personally hoping that revenge has come at long last — revenge for the bullying he endures at school, day after day. But the murder is not the most important thing on his mind. A new girl has moved in next door — a girl who has never seen a Rubik’s Cube before, but who can solve it at once. There is something wrong with her, though, something odd. And she only comes out at night… ” Descripition borrowed from McMillan page.

However, I really enjoyed the chilling horror of Ajvide’s book, the plot was captivating and the characters were both sympathetic and irrational at the same time. In the end I was forced to hold my breath because of the intesity of the story. Ajvide is talented writer and he reveals the story bit by bit on every main character’s point of view as much as needed. Highly recommended reading for everyone who enjoy supernatural horror with a realistic bite!