Kultatukka, tähtönen ~ Little Star

John Ajvide Lindqvist, suom. Jaana Nikula
Lilla Stjärna 2010 (orig), Little Star
Gummerus Kustannus 2011 (fin)
575 s/p
***

Viikon kirja-arvostelun julkaisu venähtikin viikon alkuun, mutta tämänkertainen kirja todella vaati aurinkoisen viikonlopun verran sulattelua. Kun laskin kirjan käsistäni, en olisi heti osannut sanoa, mitä olin juuri lukenut. Kuten olen aiemmin Ajvide Lindqvistin teoksista kirjoittanut (täällä ja täällä), ne todella vievät mukanaan, eikä Kultatukka, tähtönen (hieman kömpelönoloisesta suomennoksestaan huolimatta, alkuperäinen nimi Lilla Stjärna) tee poikkeusta. Tarinan alku on erikoinen, mystinen, mikä oikeastaan antaa leimansa koko tarinalle. Mutta Lindqvist osaa viedä tyylikkäästi ensin pikkusormen, sitten koko käden.

Kustantajan sivuilla kirjasta kerrotaan seuraavaa:
“Väkevä kuvaus ystävyyden kauhistuttavasta voimasta.
Kultatukkainen tyttö löytyy parin viikon ikäisenä avoimesta haudasta metsässä. Hän kasvaa yksin kellariin teljettynä seuranaan vain kasettisoitin ja satunnaiset kasvattivanhempien vierailut. Tytöllä on ainutlaatuinen kyky laulaa täysin puhtaasti ja jäljitellä kaikkea musiikkia, mutta häneltä puuttuu kokonaan kyky tuntea.
Samaan aikaa toinen, aivan tavallinen tyttö kasvaa tavallisessa perheessä. Hän on niin kuin kaikki muutkin, mutta tuntee olonsa ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi. Kun tytöt kohtaavat 14-vuotiaina, heidän välilleen syntyy erikoinen ystävyys, josta kasvaa jotain täydellisen kauheaa. He eivät ole enää yksin, ja yhdessä he ovat voimakkaampia kuin kukaan muu.

Kultatukka Collage

Kultatukka, tähtönen on Lindqvistin neljäs teos, ja se jatkaa kirjailijan samaa synkän realistista tyyliä kuin edelliset — tavallisten ihmisten elämään sekoitetaan hienovaraisesti yliluonnollisia elementtejä. Lindqvist saa tarinan taiturimaisesti edelleen virtaamaan, tällä kertaa kuitenkin hieman aiempaa pahaenteisemmin. Se soljuu virtana eteen päin, aivan kuin lukija olisi koko ajan heikoilla jäillä, milloin vain voi sattua jotakin ikävää. Kirjan päähenkilöt ovat todellisia, persoonallisia kukin omalla tavallaan, omine ajatusmaailmoineen, ja ehkä juuri siitä syystä heidän mielettömimmätkin päähänpistonsa voi jollain kieroutuneella tavalla lähes ymmärtämään. Henkilökavalkadi koostuu viimeisteltyjä sivuhahmoja myöten jotakuinkin tavallisista asukkaista, uskottavine taustoineen, kaikkine vastoinkäymisineen ja onnettomine sattumineen.

Aika etenee kirjassa vauhdilla, ennen kuin lukija ehtii huomatakaan, on ensimmäienn tyttö, joka saa nimen Theres, kasvanut vauvasta esiteiniksi. Aikuistumisvaiheessa tarinan tapahtumat jäävät hieman pintapuoliseksi, ja tarina pääsee lipeämään lukijan otteesta. Lindqvist onnistuu kuitenkin kaappaamaan huomion ja herättämään uteliaisuuden uudelleen aloittaessaan kertomaan toisen päähenkilön, Teresan, tarinaa. Kuinka nämä kaksi, lähes saman nimistä, niin erilaista tyttöä liittyvät toisiinsa? Tässä Lindqvist osoittaa mestarilliset tarinanpunojan taitonsa. Tunnelman muutokset lumoavat vaivihkaa, ja hämmästyin useasti lukiessani, kuinka syvästi hahmojen tunteisiin, niin hyviin kuin pahoihin, voikaan tekstin kautta eläytyä kun teksti on hyvin kirjoitettu. Niin neutraalin Theresin tunteet (tai tunteettomuus), samoin kuin itseään etsivän herkän ja vaikutuksille alttiin Teresan mielialat lähes värähtelevät tekstistä. Lindqvist luo päähenkilöilleen vakuuttavan taustan ja elämänhistorian, jolloin lukiessa voi kuvitella melkein tuntevansa heidät.

Kirjan jotkin tapahtumat ja sen henkilöiden reaktiot näihin tapahtumiin ovat lähes käsittämättömiä, kärjistettyjä, mutta ne sopivat tarinaan. Ja kärjistettynä herää myös kysymys, mikä onkaan tuottoa tavoittelevan, ja kylmiä arvoja kannattavan yhteiskunnan tuotos, mikäli sama suunta vain jatkuu? Tarinan toinen puoli taas nostaa esiin ystävyyden ja sen voimallisen vaikutuksen kun elämän suunta muuten on hukassa eikä tunne kuuluvansa mihinkään. Ihminen kaipaa rinnalleen toista, yhteenkuuluvuutta ja laumaa. Symbolisesti tytöt, nuo yksinäiset sudet, löytävät oman laumansa susiin liittyvältä keskusteluforumilta. Nykymaailman keinot yhdistää ihmisiä ovat moninaisia, kuten näiden linkkien seurauksetkin, ja se herättää hieman aitoa kauhua lukiessa. Kirjan tapahtumat eivät ole pelkkää fantasiaa, tai täysin tuulesta temmattua, jos miettii mitä kauhuuksia maailmassa tällä hetkellä tapahtuu.

Loppujen lopuksi Kultatukka, tähtönen on pelottavan kummallinen, ajankohtainenkin nykymaailman hurjuuksien keskellä, tarina kahdesta kummallisesta tytöstä, elämänkokemustensa ja ympäristönsä muokkaamina. Järisyttävistä ja hetkittäin hätkähdyttävistäkin tapahtumistaan sekä taitavasta kerronnastaan huolimatta kirja ei tällä kertaa yltänyt yhtä korkealle omalla listallani kuin Lindqvistin aiemmat.


Translation

Ajvide Lindqvist’s Little Star is his fourth book and third one I’ve read from him (see the previous posts here & here). First I wasn’t sure if I could write anything about this one, it is such a weird horror story with so realistic characters. There is this isolated, creepy little girl who can sing perfectly but has no human feelings. And then there is this another girl who doesn’t feel like she fits in any group. These two become friend in a peculiar way and eventually that friendship has some serious consequences. In the end, the book is really horrifying, partly because some of the events could happen in the real world. That might be the reason I didn’t enjoy the book as much as I did Ajvide Lindqvist’s earlier books, though he is one hell of a writer!

“A man finds a baby in the woods, left for dead. He brings the baby home, and he and his wife raise the girl in their basement. When a shocking and catastrophic incident occurs, the couple’s son Jerry whisks the girl away to Stockholm to start a new life. There, he enters her in a nationwide singing competition. Another young girl who’s never fit in sees the performance on TV, and a spark is struck that will ignite the most terrifying duo in modern fiction.” Summary from Goodreads.com.

Advertisements

One thought on “Kultatukka, tähtönen ~ Little Star

  1. Pingback: Lukuvinkkejä: kauhu / What to Read: Horror – Pauline von Dahl

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s