Elämän (ja blogin) inventaario / Inventory of Life (and my blog)

Ihan ensiksi, lupasin julkistaa lippuarvonnan voittajan, sillä Ulkoasu päivitetty! -postausta kommentoineiden lukijoiden kesken arvottiin lippu Helsingin kirjamessuille 2016. Sinne lähtee Sanna P! Laittelehan osoitetietosi sähköpostilla minulle paulinevondahl (at) gmail.com.

Tänään vietetään Maailman Mielenterveyspäivää, joka somessa näkyy tunnisteella #kymppikymppi. Se osaltaan inspiroi myös kirjoittamaan tämän postauksen, on tärkeä pitää huolta itsestä, mutta myös toisista. Blogini oli kesän aikana kokonaisuudessaan tauolla melkein kolme kuukautta (jos ei oteta lukuun syksyn uutuuksista intoilua), ja tietystä syystä. Otin tietoisesti itselleni omaa aikaa, sillä olin unohtanut kysyä itseltäni sen tärkeimmän kysymyksen: mitä minulle kuuluu? Oikeasti? Kannustankin kaikkia kysymään lähimmäisiltään aidosti – ja vaikka bussissa vieruskaverilta tai ohikulkijalta lähikaupan edessä – mitä sinulle kuuluu? Huomioikaa kaveri, se ei välttämättä muista huomioida itseään.

mitakuuluu-julisteja-logo

Tänä kesänä minulla on ollut, ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni, aikaa pysähtyä ja aidosti kuunnella itseäni. Suosittelen samaa kenelle tahansa. Tiivis lähipiirini on tänä aikana ollut korvaamaton, heistä olen kiitollinen joka päivä. Kiitos, kun kysyitte minulta, mitä minulle kuuluu! Itse en tajunnut tarvitsevani hidastamista ennen kuin kehoni alkoi ilmoitella ylikierroksista. Olikin jokseenkin hämmentävää huomata, ettei itsekään tiedä, mitä pitäisi tehdä tai oikeasti haluaa. Olen aina ollut helposti innostuva suorittaja, joka haluaa pitää hallitusti kaikki langat omissa käsissään, ja koettanut olla mahdollisimman hyvä, ellei täydellinen, siinä mitä tekee. Tietysti koetin ratkoa tilanteen saman kaavan mukaan. Ainoa vain, että hidastaminen ja itsensä kuuntelu ei oikein onnistu täydellisesti suorittamalla.

Itselläni kroppa alkoi reagoida ensimmäiseksi, hektinen arki kulutti tällaisen intoilijan loppuun kun innoissani halusin olla mukana kaikessa. Yllättävän pitkään ihminen pärjää äärirajoilla, ja pitkään jatkuva stressi tekee myyräntyötään kehossa, sillä fyysisiä tuntemuksia ei välttämättä osaa yhdistää henkiseen kuormitukseen. Ainakaan heti. Omalla kohdalla unenpuute alkoi tuntua ensin, mutta sitä vain porskutti eteen päin. Nyt tuli vihdoin aika kuunnella, mitä omassa kehossa on meneillään ja nimenomaan olla rehellinen itselleen, mikä sekin voi olla yllättävän vaikeaa. Tiedän, kuulostaa älyttömältä.

Ensin kuitenkin valotan hieman blogin tulevaisuutta. Tässä kahden vuoden iässä blogia ja sen ulkoasua oli hyvä aika päivittää – pääsinkin studiokuvauksiin ja niiden tuotoksena syntyi uusi bannerikuva sekä flyer kirjanmerkin muodossa (saatavilla Helsingin Kirjamessuilla), joka toimii tavallaan käyntikorttinani. Blogin ulkoasu on siis päivittynyt hieman tummempiin sävyihin, kiitos Jukka! Lisäksi olen päivittänyt sisältöä, esimerkiksi täydentänyt minusta kertovaa sivua ja lisännyt välisivuja, kuten jo kirjoitinkin Ulkoasu päivitetty! -postauksessa. Näitä tosiaan viilaillaan vielä ajan mittaan. Suurimpana yksittäisenä muutoksena arvostelupisteytyksen muokkaus perinteiseen yhdestä viiteen (1-5) tähteen, jossa 1 huonoin ja 5 mahtavin. Ensimmäisenä arvosteltavaksi tällä asteikolla pääsee huikea Ernest Clinen Ready Player One (Gummerus 2012) — luettavissa blogissa ensi viikolla! Blogiin tulee näiden päivitysten myötä säännöllisyyttä ja suunnitelmallisuutta, mutta pidän postaustahdin edelleen maltillisena ja koetan kirjoittaa rennommalla otteella.

Blogi, ja kirjoittaminen ylipäätään, on minulle tärkeä kanava ilmaista ajatuksiani. Ellei jopa elintärkeä. Tauolla mietinkin myös luku- ja kirjoitusmieltymyksiäni hieman tarkemmin. Luin niin paljon kuin vain ehdin. Aiemmin koetin ujuttaa blogiinkin vähän kaikkea, mutta jatkossa koetan keskittyä pääasiassa niihin kirjallisuuden alalajeihin, mistä itse todella pidän — fantasia, kauhu, scifi sekä hyvinvointi. Blogin sisältö pysyy siis edelleen pääasiassa kirjoissa, kirjallisuudessa ja kirjoittamisessa sekä näiden teemojen herättämissä ajatuksissa, mutta saatan ujuttaa joukkoon myös mietteitä synkemmästä estetiikasta tai musiikista, kuten ennenkin. Hyvinvointikirjallisuutta koetan kuitenkin nostaa eri näkökulmista hieman aiempaa enemmän esille. Lukeminen on minulle rentoutumiskeino ja kaikenlainen kirjoittaminen lähes elinehto, ne yhdessä saavat mieleni pysymään koossa.

Reaaliaikaisesti päivitän yleensä Instagram ja Goodreads -tilejäni, Twitteriäkin yritän, mutta saatan unohtaa sen päiväkausiksi, mutta näissä saa ehdottomasti seurata ja pyytää kaveriksi sekä tietysti jutella. Ja niin, päivitin tuota blogin “mottoa” hieman paremmin ajantasalle, aiemman “Books + Music + Love = Happiness” sijaan se on nyt BOOKS+CREATIVITY+LOVE=HAPPY ME!

Mitä sitten tein oman elämäni asioille? Listasin ja kirjoitin, kirjoitin ja listasin, kirjoitin, kirjoitin ja vielä kerran kirjoitin. Kirjoittaminen on minulle terapiaa. Otin tietoisesti aikaa pelkästään ajattelulle. Aluksi karsin kaiken, tarkoitan oikeasti ihan kaiken, ylimääräisen aktiviteetin kalenteristani. En edes katsonut kalenteriani. Aiemmin olen saattanut sanoa miettineeni asiat läpi, mutta nyt tiedän, etten ole vuosiin niin tehnyt. Itsensä selvittäminen vaatii hieman työtä. Tai aika paljonkin. Aloitin päiväkirjan säännöllisen kirjoittamisen uudelleen monen vuoden tauon jälkeen, ihan perinteiseen tapaan eli käsin. Alussa käsialani oli aivan kamalaa, ja melkein lopetin sen takia. Tarvitsen kuitenkin kirjoittamista sisäisen ääneni selvittämiseksi, muuten pääni valtaa kaaos, jonka keskelle oma identiteettini helposti hukkuu. En tiedä, miksi unohdin tuon tavan vuosien kuluessa.

inventory_dreams

Lisäksi lisäsin luovuutta arkeeni, sillä tajusin sen hävinneen uuden ammatin myötä elämästäni lähes täysin, olin siis kadottanut elintärkeän voimavarani! Työskentelin nimittäin ennen alan vaihtoa luovalla alalla. Niinpä otin tavaksi kirjoittaa joka päivä myös tätä ajatellen jotakin, vaikka vain 15 minuuttia. Aloin kuitenkin pikkuhiljaa kirjoittaa myös tavoitteellisesti, sillä yksi suurista haaveistani on joskus julkaista jotakin, jättää oma jälkeni maailmaan. Näiden kirjoitteluhetkien tuotoksena osallistuinkin sitten ensimmäiseen novellikilpailuuni (Portti Science Fiction), iik! Lisäksi, ehkä tärkeimpänä muutoksena: teen jotakin vain tekemisen ilosta. Käynkin nyt kerran viikossa piirtämässä, ihan muuten vain, ehdottomasti ilman tavoitetta (vaikka salaa pieni ääni koettaa herättää sisäisen suorittajani). Tämä on ollut toooosi haastavaa, sillä minun on joka kerta muistutettava itseäni, että tarvitsen tekemistä ihan ilman tavoitetta, ilman suorittamisen karvasta sivumakua suussa. Mutta kun siinä onnistuu, tunne on vapauttava.

Itse joudun yhä päivittäin muistuttamaan itseäni ottamaan rauhallisemmin, sillä niin kauan kuin muistan, olen ollut suorittamiseen/perfektionismiin taipuvainen — jos jotakin tehdään se tehdään niin hyvin kuin mahdollista tai ei tehdä ollenkaan. Tästä syystä olen porhaltanut elämässä eteenpäin tuulispäänä tavoitellen aina jotakin parempaa, enemmän, suurempaa, lisää you name it. Niin töissä, opinnoissa, harrastuksissa ja jopa suhteissa.

Suorittajan roolista poisoppiminen on kuitenkin pitkä matka. Helposti sitä alkaa taas paremmin voidessaan haalia koko ajan lisää tekemistä ja ajatella, mikä tukisi uraa, miten kehittyisin parhaaksi tässä ja tuossa, mikä olisi se kaikista tehokkain tapa suoriutua arjesta, miten hioisin suoritukseni taas täydelliseksi. Edetään siis pienin askelin (jep, turhauttavaa kyllä!). Ensimmäinen askel on halu muuttua, toinen on konkretisoida syy, miksi muutos kannattaa tehdä juuri nyt, ja kolmas tunnistaa oma ajatuskuvio joka vie takaisin suorittajan tielle, ja tietoisesti valita eri reitti joka päivä. Itse joudun yhä päivittäin muistuttamaan itseäni ottamaan rauhallisemmin, sillä niin kauan kuin muistan, olen ollut suorittamiseen/perfektionismiin taipuvainen — jos jotakin tehdään se tehdään niin hyvin kuin mahdollista tai ei tehdä ollenkaan. Tästä syystä olen porhaltanut elämässä eteenpäin tuulispäänä tavoitellen aina jotakin parempaa, enemmän, suurempaa, lisää, you name it. Niin töissä, opinnoissa, harrastuksissa ja jopa suhteissa. Elämä on kuitenkin niin paljon värikkäämpään ja mahtavampaa, jos vain hieman malttaa hidastaa vauhtia. Tauon (tauko blogissa = tauko omassa elämässä, haha) aikana oma sisäinen ääni alkoikin onneksi pikkuhiljaa heräillä. Siihen ei kuitenkaan riittänyt viikko tai edes kaksi, niin syvälle olin aidon itseni haudannut. Lisäksi ulkopuolelta tulee koko ajan niin paljon ärsykkeitä, että oma, aito ääni hukkuu helposti kaiken surinan joukkoon.

Oma perusluonteeni on utelias ja innostuva, eli haluan kokeilla kaikkea, mutta myös selvittää asiat pohjamutia myöten, jolloin saatan siis haalia tekemistä yli voimieni. Nyt vihdoin tein selväksi itselleni, mihin oikeasti haluan osallistua ja mitä haluan osata, en vain voi tietää kaikesta kaikkea. Taas, jos on pitkään toiminut ulkopuolisten kannustimien johdattamana, on vaikea kaivaa esiin ne omaa peruspersoonaa määrittävät asiat. Omalla kohdalla tätä hieman helpotti vanhojen päiväkirjojen selailu, joiden avulla mietin, kuka olin ennen, mistä nautin, kuka haluan olla nyt. Ei omaa identiteettiään yksinkertaisesti ehdi, tai ainakaan minä en ehdi, pohtia normaalin päivätyön, harrastusten ja sosiaalisen elämän ohessa. Kaiken ajatustyön tuloksena sain lopulta kaivettua kolme asiaa/intohimoa/piirrettä, joita ilman en olisi minä — rakkaat läheiseni, luovuus, johon myös kirjallisuus ja kirjoittaminen tiiviisti liittyvät sekä hyvinvointi. Yksi ahaa-elämys itselleni oli myös se, että tajusin olevani ehkä enemmän introvertti kuin sosiaalisesti ihmisjoukoissa luoviva ekstrovertti, mutta se on ihan ok. En jaksa ihmisten seuraa loputtomiin, kaipaan myös omaa rauhaa. En kuitenkaan ole osannut ottaa sitä, joten nyt opettelen. Baby steps. Edelleen.

En sano, että elämäni olisi tauon myötä mitenkään radikaalisti muuttunut tai kaikki olisi nyt koko ajan hyvin, ihan samaan tapaan välillä ärsyttää ja niitä huonoja päiviä tulee, mutta luulen, että olen paremmin tietoinen itsestäni. Minulla on edelleen suuri liuta kiinnostuksen kohteita (mm. musiikki, luonto ja liikkuminen, erityisesti jooga), mutta niitä kertyy helposti liikaa, jolloin into kaikkia kohtaan alkaa latistua. Koska kaikkea ei kukaan tässä hektisessä nykymaailmassa ehdi tehdä, siksi asioiden priorisointi on tärkeää.

Nyt uskonkin itse löytäneen jonkinlaisen tasapainon elämäni osa-alueiden välille, pidänkin jatkossa huolta, että ne tärkeimmät ovat prioriteettilistani kärkipäässä. Kai tämä on myös ihan normaalia pohdintaa aikuistumiseen liittyen, mutta sille tarvitsee saada aikaa. Huh, tulipas kirjoitettua. Mutta jos jotakin tästä jää mieleen, olkoon se, että asioiden priorisointi on tärkeää, eikä mielenterveys ole itsestäänselvyys. Pidetään siitä huolta ja pidetään huolta kaveristakin.


Translation

My blog’s been on a hiatus for almost three months (well, if you don’t count my new releases post in).  In my nature I’m a quite of a perfectionist and easily excited about everything, I want to try and do anything I see and hear. Everyday there’s tons of distraction (or inspiration) everywhere. So I’ve just done and done and kept my schedule busy but never thought what I truly want to do. And then my body made a full stop. Today it’s also WHO’s World Mental Health Day, and the theme for this post is a bit inspired by it. So also you can be part of it by asking your friend and closest ones today how they’re doing – they might not be aware of it themselves.

During this summer I’ve had the first time when I’ve had time think about my life like never before. Which means what I REALLY think about everything. I’ve always been kind of a perfectionist. Two last years I’ve only done things in order to get better, smarter, perfect in what I do. And its not only work, it’s the same in my personal life, too. I tried to make everything perfect and I did tons of things at the same time. Until in this summer my body told me to stop. Since then I’ve been on a journey to finding true me, who I am now? And for that, you’ll need time. Maybe this is normal “crisis” when you grow up, but for me it was a chance to prioritise things in my life. And really boosted new energy in my life, I’ve never felt so alive.

What it means when it comes down to blogging? Writing is essential to me and I just love reading old posts about the books I enjoyed reading. I’ve also got to know great new book blogs and books. But I need to think my priorities, what I enjoy reading the most? It was actually quite easy to find out, since during this summer I’ve read more than ever and enjoyed books like when I was younger. Fantasy, science fiction and horror still rock my world. So, they’ll be the main focus in the blog. From now on I start to update regularly again, but trying to not put pressure on my, since my capability to tolerate stress is still quite low. I also updated the rating system, if you’ve read the new page In English, it’s from now on from one to five as many reviews already use. My first review with this scale will be amazing Ready Player One by Ernest Cline, released next week here.

I update my Instagram, Goodreads and Twitter pretty regularly so feel free to follow / add me as friend! Achso, I also updated my “motto” a bit, previously it was “Books + Music + Love = Happiness”, now its: BOOKS+CREATIVITY+LOVE=HAPPY ME!

Advertisements

One thought on “Elämän (ja blogin) inventaario / Inventory of Life (and my blog)

  1. Pingback: Ready Player One. Romaani. – Pauline von Dahl

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s