Helsingin kirjamessut 2016: Lauantain tähtihetket / Helsinki Book Fair 2016: Saturday stars

Lauantaina Helsingin Kirjamessuista jäi päällimmäisenä mieleen, että ihmisiä oli huima määrä! Oma päivän ohjelmakin typistyi hieman alkuperäisestä, kun messuväsymys alkoi jo painaa. Keskusteluista kävin kuuntelemassa Petri Pietiläisen Kissojen maailmanhistoriasta, Steampunkin kirjallisista maailmoista Magdalena Hain, Anni Nupposen sekä JS Meresmaan kertomana, Käsikirjoituksesta kirjaksi, jossa kustantamon edustajat kertoivat prosessista, ja viimeisenä ihanaa Maria Turtschaninoff KirjaKalliolaisten haastattelemana.

Petri Pietiläisen Kissojen maailmanhistoria (SKS Kirjat) kiinnitti huomioni jo jokin aika sitten kirjakaupassa kauniilla kansikuvallaan, ja nyt kirjamessuilla Pietiläistä haastatteli Jone Nikula. Kyseessä on siis puhdas tietokirja kissojen historiasta, kuten nimikin jo kertoo, aina kissojen hämärästä menneisyydestä nykypäivän internet-ilmiöön. Kissaan on vuosi(satoj)en saatossa liitetty monenlaisia mielikuvia ja uskomuksia, joista Pietiläinen mainitsi mm. salaperäisyyden, monipuolisuuden, yksilöllisyyden ja feminiinisyyden, muinoin kissa liitetty naissukupuoleen. Kissa on kesyttänyt ihmisen, me emme kissaa vieläkään, sillä kissan dna-rakenne ei juurikaan ole muuttunut sen kotieläimenä olessa (vrt. koira), vaan se on edelleen puolivilli.

Pietikäinen haluaa kirjassa kertoa kissan historian kautta myös ihmisten historiasta: se mitä tapahtuu ihmisille, on tapahtunut myös kissojen historiassa, esimerkkinä mainittiin kristinuskon eri vaiheet. Kirjassa käsitellään suuria kulttuureita kissan näkökulmasta, joissa kissan rooli on ajan saatossa kokenut erilaisia buumeja. Esimerkiksi kissaa pidettiin jo keskiajalla vanhempien ja yksinäisten seurana, romantiikan ajalla kissasta taas tuli itsenäisen ihmisen vertauskuva, aina maalaustaiteesta kirjallisuuteen. 1700-luvulle saakka kissa oli kuitenkin kohtuullisen näkymättömissä, esimerkiksi kirjallisuudessa ei ennen Saapasjalkakissaa ei osattu kuvitellakaan kissaa tarinan positiivisena päähenkilönä, sillä aiemmin kissa oli nähty lähes yksinomaan nähtiin pahan ruumiillistumana. Muutos tapahtuikin sitten kaikessa: niin taiteessa, kirjallisuudessa kuin elämässä. Nykypäivänäkin kissa edustaa yhä villiä luontoa kodissamme, ja millaisella vahvuudella: joidenkin arvioiden mukaan kissoja on maailmassa miljardi tällä hetkellä.

kissojenmaailmanhistoria

Takauma-lavalla pääsin sukeltamaan Steampunkin kirjallisiin maailmoihin kun Osuuskumman upeat naiset, Magdalena Hai, Anni Nupponen ja J.S. Meresmaa avasivat genren saloja. Steampunk on siis kirjallisuuden (alakulttuurin) tyyli, joka yhdistelee fantasia ja scifi -elementtejä ja ammentaa inspiraatiota viktoriaanisesta ajasta. Keskustelun alkuun kirjailijoilta mainittiin kultakin uusimpia steampunk-aiheisia teoksia: Magdalena Hain ihana Gigi&Henry -sarja vie lukijan steampunk-seikkailuun, J.S. Meresmaalta mainittiin Robustoksen pienoisromaanin kirjoituskilpailun 2015 voittaja Naakkamestari ja Anni Nupposelta puolestaan kiehtovalta kuulostava uutuus Kauheat lapset.

Steampunkissa on siis kyse (viktoriaanisesta) vaihtoehtohistoriasta, joka sopii Meresmaan mukaan hyvin Suomeen, sillä vauraus ja pääoma ovat aikoinaan tulleet tänne nimeomaan viktoriaanisesta Britanniasta ja Saksasta. Fiktio ja steampunk tarjoavatkin myös oivan keinon oppia historiaa, jolloin on kuitenkin oltava tarkkana ja tehtävä selväksi, mikä on faktaa ja mikä fiktiota. Nykysteampunkin kerrotaan polveutuvan 1960-70-luvun San Franciscosta, kuitenkin Mary Shelley, Jules Verne ja H.G. Wells ovat genren kantaisiä (ja -äiti). Keksijä Nikolai Teslasta puolestaan on muotoutunut steampunk-tarinoiden yksi vahva arkkityyppi: keksijä, yksinäinen nikkaroitsija.

Tampere mainitaan Suomen steampunk -kaupungiksi, ja Meresmaa vinkkaa steampunkista kiinnostuneille löytyvän jotakin myös Helsingistä: höyrypunkin henkeen sisustettu Steam Helsinki on ehdottomasti vierailun arvoinen (suosittelen sitä myös itse!).

Steampunkiin kuuluu myös tietynlainen visuaalinen kuvasto, esimerkiksi nyt keskustelijat olivat kukin pukeutuneet teemaan sopivasti, tietysti viktoriaanisesta ajasta inspiraatiota ammentaen. Hailla oli yllään 100-vuotias, pitkä hame, johon liittyy erityistä tunnelmaa, Nupposella puolestaan asusteena kävelykeppi ja Meresmaan mekossa oli unikoita sekä vanhan ajan värimaailmaa. Steampunkissa onkin keskeistä tekemisen kulttuuri: tuunataan mm. esineitä näyttämään vanhalta ja asut valmistetaan itse. Sarjakuvat ja elokuvat täydentävät steampunk-kulttuuria, sarjakuvista mainittiin esimerkiksi Enki Bilal, elokuvista mm. Disneyn Treasure Planet, Kadonneiden lasten kaupunki ja tietenkin Miyasakin Liikkuva linna. Keskustelua käytiin myös steampunkin alalajeista, joita voi luokittelusta riippuen olla lukuisia, esimerkiksi teslapunk ja dieselpunk (Nupponen mainitsi myös rataspunkin). Meresmaan mukaan alalajit ovat tapa jäsentää itseään genren sisällä.

Lopuksi kirjailijat kertoivat lyhyesti tulevista teoksistaan sekä antoivat lukusuosituksia steampunkista kiinnostuneille. J.S Meresmaa suositteli Bryan Talbotin Grandvillea ja kertoi tulevan kirjansa liittyvän jollain lailla norppiin. Nuopponen puolestaan suositteli kollega-Hain Gigi&Henry -sarjaa sekä Anne Leinosen Vaskinaista, ja lupasi, että Kauheat lapset saavat tulevaisuudessa jatkoa. Magdalena Hain suosituksia oli hieman haasteellista napata, mutta jos kuulin oikein, kyseessä olivat China Miévillen Perdido Street Station ja Genevieve Valentinen kirjat. Hailta itseltään sen sijaan on juuri ilmestynyt Haiseva käsi, ja hän kertoo pitävänsä seuraavaksi taukoa steampunkista, sillä työn alla on seuraavaksi urbaania fantasiaa.

stampunk-ladies

Käsikirjoituksesta kirjaksi -keskustelu puolestaan oli houkutellut Eino Leino -lavalle runsaasti kuuntelijoita. Kustantamoiden edustajat kertoivat prosessista, kuinka käsikirjoitus muotoutuu kustannustoimittajan ja kirjailijan tiiviissä yhteistyössä kirjaksi. Aloittava kirjailija saikin keskustelusta monia hyödyllisiä vinkkejä, joita kannattaa pohtia ennen tekstin lähettämistä kustantamolle. Paperisia käsikirjoituksia otetaan vastaan yhä harvemmin, ja suositeltiinkin sähköistä yhteydenottoa. On ehdottoman tärkeää, että kirjoittajalla on oma tyyli sekä tekstissä sisältöä, kuitenkin myös käsikirjoituksen hyväksymisen jälkeen pitää olla valmis tekemään työtä.

Prosessi alkaa kun kustannuspäällikkö tekee kustannuspäätöksen, jonka jälkeen kirjailija alkaa työstää käsikirjoitusta kustannustoimittajan avulla. Pitkään prosessiin kuuluu monenlaisia vaiheita, ja käsikirjoitukseen saatetaan sen aikana tehdä suuriakin muutoksia. Kustannustoimittaja on tuolloin kirjailijan läheisin kontakti. Kirja nähdään jo varhaisessa vaiheessa myytävänä tuotteena, mikä tarkoittaa, että mietitään mm. kansigrafiikkaa, markkinontistrategiaa ja medianäkökulmaa sekä tietysti kirjan nimeä (jonka kustantaja viime kädessä päättää). Esimerkiksi suomalaisille markkinoitavan kirjan kohdalla sen kansikuvalla on keskeinen merkitys. Jokaisen kirjan kohdalla nämä vaiheet mietitään kuitenkin aina yksilöllisesti kirjailijan kanssa yhteistyössä. Lisäksi pohditaan, kuinka kirjan sanoma saadaan parhaiten tuotua esiin ja kohdistettua oikealle kohderyhmälle. Kirjailijan brändäys puolestaan on pitkälti kirjailijasta itsestään kiinni, avainasemassa on kuitenkin kirja. Kirjailijan omaa toivetta medianäkyvyydestä kunnioitetaan, ja tällöin markkinoinnissa hyödynnetään muita keinoja (mm. arvostelukpl toimittajille, medioille, kustantamot kertovat kirjoista). Esimerkkinä keskustelussa mainittiin Ilkka Remes, jonka kirjailijabrändi rakentuu pääasiassa hänen julkaisuidensa visuaalisesta ilmeestä.

Itselleni päivän huipensi Maria Turtschaninoffin haastattelu upeiden KirjaKalliolaisten toteuttamana. En voi kuin hämmästellä, miten lahjakkaita ja sanavalmiita nuoria he ovatkaan! Aiheena oli tietysti Turtschaninoffin uusin kirja, Naondel, joka on itsenäinen jatko-osa Maresille (Junior Finlandia 2014). Naondel kuitenkin sijoittuu aikaan ennen Maresin luostarisaaren perustamista. Keskustelussa mainittiin kirjan olevan ajatuksia herättävä, jossa väkivallan läsnäolo luo oman jännitteensä. Turtschaninoffin mukaan kumman tahansa kirjan (Maresi/Naondel) voi lukea ensin. Vaikka kirjailija itse kuuli ensin vahvasti Maresin äänen, muistuttelivat myös luostarisaaren perustaneet alkusisarukset itsestään jo Maresin kirjoittamisen aikoina, jossa heistä löytyykin pari mainintaa. Punaisen luostarin kronikat on jo myyty trilogiana ulkomaille, joten jatkoa siis seuraa myös Naondelin jälkeen. En malta odottaa, että pääsen itse uppoutumaan kirjaan!

turtschaninoff

Huh, nyt on kolme päivää messuhuumaa takana, ja se saa tältä erää riittää. Huomenna palataan vielä omassa postauksessaan messuostoksiin, joista julkaisinkin jo pientä vinkkiä Instagramin puolella. Lisäksi alkuviikolla kirjoittelen pienen esittelyn WSOY:n ja Tammen uutuuskirjoista, joista kirjailijat kertoivat tänään kirjamessujen bloggaaja-aamiaisella. Helsingin Kirjamessut kohtelivat minua jälleen hyvin, on ilo osallistua ensi vuonna uudestaan!

kirja16_bloggaajat

PS. Oli niin hauskaa tavata uusia ihmisiä, mm. Niina Yöpöydän kirjoista, Leila Pihin naisen elämää -blogista, Simo Lukupinosta, Krista ja Annika Suomi lukee -sivustolta, Katja Lumiomenasta, Kirjavaras, Mustetta paperilla Maria, Omppu Reader, why did I marry him? -blogista,  Uutistamon väkeä ja ketä vielä kaikkia — kirjatyypit, olette huippuja!


Translation

Saturday was my third and last day at Helsinki Book Fair and I must admit I started to feel it. Though I was still excited about everything, I couldn’t avoid feeling a bit tired. I think I couldn’t concentrate on social events and discussion as well as I’d wanted. So I skipped a few events I had planned on beforehand. However, I’m so happy about everything I experienced this year at the book fair — Book people, best people!

Saturday’s programme included meeting many fellow book bloggers, some non-fiction (about cat’s world history!), great Finnish authors talking about steampunk, a bit of writing related discussion: publishers told about the process how the manuscript is transformed into a book, and also some ya fantasy literature. All in all, it was a perfect ending for the book fair and I don’t think I could’ve handled much more! Already posted a sneak-peak about my book shoppings on Instagram, tomorrow I will reveal them in the blog.

PS. I heard a tip which is suitable if you’re into steampunk and happen to visit Helsinki, do not miss Steam Helsinki! Its interior is amazing.

Advertisements

7 thoughts on “Helsingin kirjamessut 2016: Lauantain tähtihetket / Helsinki Book Fair 2016: Saturday stars

  1. Pingback: Helsingin kirjamessut 2016: ostokset / Helsinki Book Fair 2016: shoppings – Pauline von Dahl

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s