WSOY:n ja Tammen uutuuskirjoja / New releases from Finnish authors

Marraskuun ensimmäisen päivän kunniaksi uutuuskirjojen pariin!
Helsingin kirjamessujen
yhteydessä, lauantaiaamuna, järjestettiin kirjabloggaajille Bonnierin toimesta aamutilaisuus, jossa haastateltiin viiden syksyn uutuuskirjan kirjoittajaa. Kyseessä olevien kirjailijoiden teokset eivät tavallisesti kuulu omalle lukulistalleni, mutta oli mielenkiintoista kuulla vaihteeksi suomalaisista kirjailijoista. Otinkin esittelyt yleissivistyksen kannalta. Luen nimittäin edelleen hävettävän vähän suomalaista kirjallisuutta, sillä esimerkiksi kotimaisen scifin julkaisu tuntuu tapahtuvan vielä suhteellisen pienessä mittakaavassa. Nyt kirjamessusaaliini varmasti myös osaltaan parantaa tietouttani kotimaisen kaunokirjallisuuden osalta.

Esittelen tässä kirjat ja kirjailijoiden omat kommentit lyhyesti, itse kiinnostuin kovasti Riitta Jalosen Kirkkaus -kirjasta, joka onkin saanut osakseen hehkutusta monessa mediassa. Kirjailijoita haastattelivat WSOY:n markkinointipäällikkö Nora Varjama sekä kotimaisen kaunokirjallisuuden kustantaja Anna-Riikka Carlson.

Claes Andersson: Hiljaiseloa Meilahdessa

screen-shot-2016-11-01-at-13-13-31“Oton elämä 2 — Omaelämäkerrallinen Oton elämää saa jatkoa.
Vanha kirjailija Otto jatkaa sielun pohdiskelua kirjoittajankolossaan Meilahdessa. Vanhetessaan hän ärtyy yhä enemmän maailman typeryydestä ja petollisuudesta. Venäjä miehittää Krimin, Putinin retoriikka kovenee ja televisiossa näytetään kuinka pyövelit mestaavat länsimaisia avustustyöntekijöitä. Hupsista vaan, todetaan. Ottoa huolestuttaa sota, joka taas näyttää lähestyvän. Kuolemasta on, urheilun ja erotiikan ohella, tullut erityisen mielenkiinnon kohde.
Aivoverenvuoto ja sydäninfarkti ovat aikalaisten vaatimaton tapa tehdä vallankumous. Oton kyky tuntea häpeää on yhtä heikkoa kuin ennenkin, eikä hän sitäkään häpeile. Pelot, unet ja viha tuovat iloon väristyksiä ja synkkyyttä. Otto on varma siitä, että elämämme tarkoitus on katoaminen. Kysymys kuuluu, jääkö kaikki tämä jäljelle kun häntä itseään ei enää ole?” Kirja.fi esittelysivulta.

Claes Anderssonin nimestä ei kotimaisesta kirjallisuudesta puhuttaessa ole voinut välttyä, ja nyt olikin mukava nähdä sekä kuulla sympaattista kirjailijaa ihan livenä. Andersson kertoi kirjastaan sekä ajatuksiaan vanhenemisesta rauhalliseen ja humoristiseenkin sävyyn. Kirjassa puhutaan hiljaiselosta monessa merkityksessä, lisäksi siitä välittyy elämänjano, ja se ottaa rohkeasti kantaa tähän aikaan. Kysyttäessä mikä Andersonin mielestä vanhenemisessa on parasta/pahinta, mies kehottaa miettimään, mikä on vanhenemisen vaihtoehto. Kirjailija toteaa huolettomaan sävyyn, että siihen täytyy vain sopeutua, kuten kaikkeen luopumiseen. Andersson itse käyttää ihmiskehosta mieluummin ruumis-sanaa, ja mainitsee, että ruumis kyllä kertoo iästä krempoillaan.

Hiljaiseloa Meilahdessa -kirjan päähenkilö, Otto, suhtautuu levollisesti kuolemaan. Kirjailija toteaa, että jokainen kirjoittaa itsestään jollain lailla, oli tyyli ja aihe mikä tahansa, ja kertoo voivansa kuvitella ajan kun ei enää jaksa samalla tavalla innostua. Andresson näkee nykymaailmassa paljon hyvää kehitystä huonoista puolista huolimatta, poliitikkona ollessaan hän tunsi kaiken lepäävän omilla harteillaan. Uutistulvan keskellä nähdään maailman kaikki huonot asiat reaaliajassa, jolloin voi tulla tunne siitä, että maailma on sekaisin. Kirjallisuuden tulevaisuudesta ja vaikutuksesta puhuttaessa Andersson kysäisee, jossei sanalla voi vaikuttaa maailmaan, niin millä sitten? Vaikutukset tuskin näkyvät nopeasti, mutta varmasti kirjoitettu sana vaikuttaa nykyasenteisiin ja näkemyksiin pikkuhiljaa. Kuvitelmat kirjallisuuden kuolemasta ovat hänen mielestään siis turhia (hyvä!). Andersson koettaa itse lukea sen, mikä tuntuu tärkeimmältä, kun uusia kirjoja julkaistaan kiivaalla tahdilla.

Lue näyte kirjasta täällä.

Anja Snellman: Lähestyminen

screen-shot-2016-11-01-at-13-17-04“Ihminen on saarisikermä, taivaan sporadien heijastus.”

Lähestyminen kuvaa, miten kauan mielessä ollut kirja hiljaa valmistuu – niin kuin Kreetan saari alkaa hitaasti näkyä horisontissa. Se kertoo monesta lähestymisestä: merimatkasta, romaanin valmistumisesta, elämän etenemisestä, arvojen muuttumisesta, Välimerestä, surusta, erosta ja kuolemasta. Romaani jatkaa Antautumisen teemoja ja on silta seuraavaan, Kreikkaan sijoittuvaan Atlantis-romaaniin.” Kirja.fi esittelysivu.

Kuten Andersson, myös Snellman oli minulle suhteellisen uusi tuttavuus, vaikka nimen olenkin monessa yhteydessä aiemmin kuullut. Hän paljastuikin hyvin kiehtovaksi kirjailijaksi. Ja kuten Andersson, Snellmankin oli sitä mieltä, että jokainen kirjailija ammentaa kirjoihinsa omasta elämästään jollain lailla. Omista teoksistaan Snellman mainitsee kirjojen Ihon aika ja Syysprinssi olleen selkeästi itseä lähellä, kuitenkin toisissa koettanut etäännyttää itseään tarinasta. Kyseessä on kuitenkin hyvin veteenpiirretty viiva, ja Snellman pohtiikin, kuinka merkityksellistä tämä edes lukijalle on. Snellmanin Syysprinssi tullaan näkemään myös valkokankaalla, ja kirjailija ollut tiiviisti prosessissa mukana. Kirja ilmestyi 20 vuotta sitten, ja kirjailija kertoo kieltäytyneensä sen dramatisointiehdotuksista monen vuoden ajan. Kuitenkin seitsemän vuotta sitten Alli Haapasalo ehdotti hänelle samaa asiaa, mistä Snellman aluksi taas kieltäytyi. Ajatus juuri Syysprinssin dramatisoimisesta ei tuntunut helpolta. Elokuva ei olekaan yksi yhteen kirjan kanssa, vaan dramatisointi on kirjasta taas uusi tulkinta.

Snellman viettää myös 35-vuotistaiteilijajuhlaa, ja kertoo Claes Anderssonin runokokoelman olleen kirjailijan uransa kannalta merkityksellinen. Snellmanille kirjailijan työ oli suuri unelma, ja hän oli päättänyt, että mikäli ensimmäinen romaani lyö läpi, hän tulee kirjoittamaan aina.

Lähestymisestä Snellman puolestaan kertoo, että siinä lähestytään niin toista ihmistä, saarta purjehtimalla, mannerta, kuolemaa, laivan lähtöä, hyvästijättämistä, kreikkaa kuin seuraavaa romaaniakin. Lähestyminen on matka yhdestä romaanista toiseen, jonka kirjoittaminen ollut haasteellista. Kirjan tarinassa onkin erikoinen rakenne, ja haastattelijana toiminut Varjama nimeää sen lähestymisromaaniksi. Snellman halunnut jo pitkään kirjoittaa Kreikasta, mutta on pohtinut näkökulmaa viime aikaisten tapahtumien valossa (talous, pakolaistilanne jne.). Lähestyminen on toisaalta rakkauden tunnustus Välimerelle, toisaalta hauta toisille. Snellman jää pohtimaan, uskaltaako katsoa sen pohjaan.

Lue näyte kirjasta täällä.

Tuula-Liina Varis: Huvila

screen-shot-2016-11-01-at-13-35-08“Rakastetun kertojan romaani kolmen naisen yhteisöstä ja elämästä mahtipontisessa hirsihuvilassa, joka ei säästy maailmaa muuttavilta myrskyiltä.
Kun turkulainen Raakel menee vuonna 1929 naimisiin omalaatuisen taiteilijan kanssa ja muuttaa hänen merkilliseen hirsihuvilaansa, koko hänen turvallinen keskiluokkainen opiskelijan elämänsä mullistuu. Syntyy tytär, palkataan piika, ja äkkiä naiskolmikko on keskenään hirsilinnoituksessa, isäntä lähtenyt muille maille rakentamaan “uutta Eurooppaa”. Miksi mies lähti? Millaiseksi kolmikon elämä muodostuu?
Yhteydet ulkomaailmaan ovat vähäiset, mutta Euroopan ja oman maan poliittiset levottomuudet eivät voi olla vaikuttamatta myös pienen eristyneen yhteisön elämään. Elämme maailmassa, emme huoneissa, kaikki mikä tapahtuu, tapahtuu myös meille.” Kirja.fi esittelysivulta.

Tuula-Liina Varis kertoi myös oman, uuden kirjansa kaikissa hahmoissa olevan hieman kirjailijaa. Hahmoilla on ollut vain yksi esikuva: kirjailija itse. Myös kirjan huvilalle on olemassa todellinen vastine.

Kuten ylläoleva esittelytekstissäkin mainitaan, Variksen Huvila kertoo tarinan turkulaisesta opiskelijasta nimeltä Raakel, joka rakastuu hämärään taiteilijaan Akseliin, ja päätyy asumaan hirsihuvilaan. Kirjailijan mukaan teoksen lähtökohtia olivat mm. Turku, opiskelu, hämärä taiteilija, hirsihuvila sekä kiinnostus 20-30-lukuun ja kolmen naisen yhteisyys. Kirjailijalla oli vahvasti mielessä tuo aika, johon halusi kirjan tapahtumat sijoittaa. Hän etsi ajasta vanhempiaan, ja tutustui kirjoittaessa, millaisessa maailmassa ja arjessa he elivät. Kirjaan mahtuu kokonainen aikakausi kohtuullisen tiiviiseen tilaan. Varis on hyödyntänyt kerronnassa taidokkaasti dialogitekniikkaa.

Kirjan tausta-aineistona kirjailija kertoo käyttäneensä mm. vanhoja Suomen Kuvalehtiä. Kirjan tapahtumat sijoittuvat aikaan, joka oli rauhaton vuosikymmen, sillä äärioikeistolaisia liikkeitä esiintyi ympäri Eurooppaa ja koettiin suuri talouskriisi. Nämä suuret tapahtumat on kuitenkin tarkoituksella jätetty romaanin taustahumuksi, ja ensisijaisesti keskitytty ihmisten väliseen keskusteluun. Se mitä tapahtuu maailmassa, tapahtuu myös ihmisissä. Kirjan kritiikeissä on nähty tarinan yhteydet tähän päivään. Ihmiset eivät kuitenkaan aina havaitse kaikkea, vaan elävät illuusioissa, ja pahimmatkin asiat on tehty jaloin päämäärin.

Lue näyte kirjasta täällä.

Hannu Mäkelä: Vapaus

“Kiehtova sukellus kirjailijaelämään, aiheiden screen-shot-2016-11-01-at-14-39-25löytämiseen, kirjoittamisen nousuihin ja laskuihin.
Hannu Mäkelä irtisanoutuu Otavasta lähes 20 vuoden työuran jälkeen ja ryhtyy vapaaksi kirjailijaksi suurin odotuksin.
Seuraa yllätyksiä, pettymyksiä, onnistumisia – ja myös vapaa pudotus. “Suuren romaanin näköistäkään en saa mieleeni, vain pelkkiä irvikuvia ja yksinkertaisia hahmotelmia.”
Vähitellen hän saa työn päästä kiinni. Lohtua ja innostusta tuovat myös ystävät ja matkat. Sekä viini, laulu ja naiset, niin hyvässä kuin pahassa. Merkityksettömyyden tunne alkaa vuosien myötä kalvaa. Seuraa pitkä kamppailu elämän ja kuoleman välimaastossa. Kirjat ja kirjoittaminen pitävät hengissä silloinkin, kun liitot särkyvät. Ikuisiksi iloiksi nousevat esimerkiksi Eino Leino, L. Onerva, Giacomo Casanova ja Aleksandr Pushkin.” Kirja.fi esittelysivulta.

Minun on myönnettävä tässä vaiheessa sivistymättömyyteni, Hannu Mäkelä oli minulle ennen tätä tapahtumaa täysin tuntematon. Vapaus on miehen muistelmasarjan viimeinen osa, ja kirjailija itse kertoo olevansa hyvin onnellinen, että se loppuu. Kirja alkaa siitä kun Mäkelä jättää työn Otavalla ja ryhtyy vapaaksi kirjailijaksi. Häneltä kysytäänkin näkemystään kustannusmaailmasta ja kuinka se on muuttunut. Mäkelän mukaan nykyään on yhä vähemmän suuria, jotka maksavat palkkioita, ja puolestaan yhä enemmän pieniä, joiden kautta saadaan julkaistua, mutta eivät takaa toimeentuloa. Nykytilanteessa kirjailijoille on suuri haaste löytää kustantaja. Itse Mäkelä kertoo aikovansa kirjoittaa vielä niin kauan kuin jaksaa.

Haastattelussa pohditaan Vapauteen liittyen myös ihmismuistin todenperäisyyttä ja miten muistikuva vastaa todellisuutta. Mäkelä kertoo itse muistavansa parhaiten tuoksuja, värejä, ääniä, kasvoja, silmiä kun taas nimissä ja vuosiluvuissa voi erehtyä. Jokaisella kuitenkin oma totuutensa. Kirjailija on viehättynyt mikrohistoriasta, mitä on itse rehellisesti kirjoittaen kokenut ja nähnyt, Mäkelän mielestä on helpompi kirjoittaa rehellisesti omasta itsestään kuin muista. Hän vertaakin kirjan kirjoittamista arkkitehdin työhön: ensin kaivetaan peruskuoppa, johon hahmo asetellaan. Sitten lisätään laastia, rakennetaan huoneita ja maalataan seiniä. Lopuksi avataan ovet, katsotaan muuttaako taloon ketään, eli saadaanko kirjalle yhtään lukijaa.

Lue näyte kirjasta täällä.

Riitta Jalonen: Kirkkaus

screen-shot-2016-11-01-at-15-01-13“Aistivoimainen tarina kirjailijasta ja kirjoittamisen pakosta.
“Ajatukseni tulevat eriskummallisessa järjestyksessä, päättävät itse miten tulevat ilmi ja milloin. Mutta minun pääni on se joka humisee, käteni on se joka kirjoittaa.”
Janetin kotitalossa on huone, jonne kuolleet pannaan odottamaan hautaamista. Siellä on maannut Janetin kaksi siskoa ja sinne on vaarassa päätyä myös Geordie-veli, jolla on kaatumatauti ja taipumus juoda liikaa.
Janetilla itsellään on kirkuvanpunainen tukka ja päässä häiritseviä ajatuksia. Mutta kun hän saa käteensä kynän ja eteensä paperia, kaikki muuttuu: maailmasta tulee hetkeksi kaunis ja ymmärrettävä.
Riitta Jalosen romaani piirtää lumoavan kuvan uusiseelantilaisesta kirjailija Janet Framesta, herkkävaistoisesta poikkeusyksilöstä, jota hoidettiin vuosikausia psykiatrisessa sairaalassa aiheetta skitsofreenikkona mutta joka nousi myöhemmin romaaneillaan maailmanmaineeseen. Samalla se on osoitus taiteen voimasta, siitä kuinka kieli ja sanat voivat pelastaa ihmisen elämälle.” Kirja.fi esittelysivulta.

Jalosen Kirkkaus on lähes poikkeuksetta ihastuttanut lukijoitaan, ja myönnettävä on, että myös minusta se kuulosti aamun esittellyistä teoksista kiehtovimmalta. Kirkkaus kertoo uusiseelantilaisesta kirjailijasta, Janet Framesta, poikkeusyksilöstä, jota hoidettiin vuosikausia skitsofrenian vuoksi turhaan. Tarina naisesta on kulkenut Jalosen mukana vuodesta 1994, jolloin kirjailija oli työmatkalla Uudessa-Seelannissa. Hän kuitenkin alkoi kirjoittaa tarinaa vasta noin kolme vuotta sitten, Kuka sinut omistaa -kirjan jälkeen.

Kirkkautta kuvataan intensiiviseksi ja herkäksi, kuin lukija saisi yliluonnollisen yhteyden päähenkilöön. Jalonen kertookin haastattelussa, että tällainen työskentely vaatii häneltä syrjäytymistä, jotta pystyi täysin uppoutumaan aiheeseen. Lisäksi hän kertoo yhä kirjoittavansa kaiken käsin. Jalonen ei koe olevansa elämäkerran tai päiväkirjan kirjoittaja, vaan kokee kirjoittaessa täydellisen yhteyden kuvattavaan henkilöön. Kirjailija itse on antanut kirjaan tunteitaan ja ajatuksiaan, kuvattavalta puolestaan on saatu raamit tarinalle. Omakohtaisuutta, mistä aamun aikana kysyttiin jokaiselta kirjailijalta, löytyy siis Jalosenkin teoksesta. Hän kertoo avoimesti 19-vuotiaana joutuneensa parantolaan, sekä kokeneensa muitakin yhtäläisyyksiä kuvattavan henkilön kanssa. Lukijalle tulee tunne, että Kirkkaus on erityinen kirja myös kirjailijalle, mikä Jalosen mukaan pitää paikkansa.

Kirjan nimi on Kirkkaus. Sanat eivät Jalosen mukaan syntyneet pelosta eikä vihasta, ne syntyivät toivosta. Kirjailija pohtiikin, että sanojen voima on täytynyt olla se, mikä on pitänyt myös kuvattavan elossa haasteellisina aikoina. Jalonen kertoo saaneensa kirjastaan poikkeuksellisen paljon palautteita kollegoilta sekä siitä on kirjoitettu useita blogiarvosteluita. Moni lukijoista on pystynyt samaistumaan kuvattavaan henkilöön. Kirja ei kuitenkaan päästänyt kirjoittajaansa helpolla, Jalonen vielä mainitsee, ja jatkaa, että kirjallisuuden avulla voi selvityä jopa kuolemanpelosta.

Lue kirjasta näyte täällä.

blogaamiainen

Melkoisen vaikuttavilta kuulostavia teoksia siis kaikki viisi! Luulen kuitenkin, että itse jätän kyseiset kirjat muiden arvosteltaviksi ja siirryn seuraavassa arvostelussa taas kotikentälleni, scifin ja fantasian pariin. Jalosen Kirkkauden aion kuitenkin ehdottomasti lukea jossakin vaiheessa.

Vaikka itse luen kirjani edelleen mieluiten perinteisessä formaatissa, on sähköinen kirja kaikesta päätellen koko ajan kasvattamassa suosiotaan. Nimittäin tuon bloggaajien aamutilaisuuden lopussa esittäytyi digitaalinen kirjapalvelu Bookbeat.fi, (postaus ei kuitenkaan ole kaupallinen yhteistyö). Kyseessä on siis sovellus, joka tuo suuren valikoiman kirjoja mobiiliin käyttäjän oman valinnan mukaan joko äänikirjana tai tekstinä. Palvelusta löytyy lisäksi erilaisia listoja: suosituksia, teemoittain, topten, genre-valikoimia, uusimpia kotimaisia romaaneja. Sisältö kuulosti kyllä mukavan monipuoliselta: e-kirjoja löytyy tuhansia ja äänikirjoja satoja, niin suomeksi, ruotsiksi kuin englanniksi. Netflix-tyyliin käyttäjä voi kk-maksua (16,90€) vastaan lukea ja kuunnella niin paljon kuin haluaa. Palvelulla on nyt 11 000 kokeilijaa Suomessa.

Kurkatkaahan taas myös mun Instagramin puolelle, jossa valotan suunnitelmiani marrakuun lukulistasta! Blogin puolelle palataan taas loppuviikosta, kun aloitan vihdoin #munhyllyssä -postaussarjan. Esittelen omaan hyllyyn päätyneitä kirjoja ja jaan niihin liittyviä tarinoita. Lisäksi olisi kiinnostavaa kuulla lukijoiden kirja-aarteista!


Translation

Happy 1st of November — time flies!

This time english translation is a short (well, shorter than usually) summary, since this post is about five Finnish novels which are not (currently) available in English. During Helsinki Book Fair I attended to book blogger’s breakfast which was arranged by two big publishers. They introduced new books and interviewed these authors. I don’t usually read so much books by Finnish authors, so it was really interesting to hear something new for me. However, I think I will leave these books for someone else to review. My next review will be again something in the field of scifi and fantasy.

But Stay tuned my dear readers! In the end of this week I’ll finally start post series #inmyshelf where I introduce and tell stories about books in my own bookshelf! Also check again my Instagram, you’ll find what I’ve planned to read this month and and October wrap-up with quick reviews!

Advertisements

One thought on “WSOY:n ja Tammen uutuuskirjoja / New releases from Finnish authors

  1. Pingback: Kirkkaus / Clarity (free transl.) – Pauline von Dahl

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s