Perjantai-illan ratoksi ajattelin kirjoitella hieman mietteitäni kirjoittamisesta. Mainitsin blogissa viime kuun alussa, ensimmäisen #munhyllyssä -postauksen yhteydessä, että osallistuin elämäni ensimmäistä kertaa NaNoWriMoiluun nyt marraskuussa. Olihan se… krhm, ihan mielenkiintoinen kokemus.
Kerrataanpa vielä lyhyesti NaNoWriMon (National Novel Writing Month) pääidea: Marraskuun aikana tavoitteena kirjoittaa yhteensä 50.000 sanaa, mikä tarkoittaa noin 1667 sanaa per päivä. Tästä voi sitten laskea, miten päiväkohtainen sanamäärä alkaa kertautua kun joku jää välistä. Tukea ja inspiraatiota kirjoittamiseen tarjoaa myös virallinen sivusto nanowrimo.org, josta löytyy oma Suomi-alueensa. Kyseessä on siis kansainvälinen tapahtuma.
No, kuinka se sitten ensikertalaiselta sujui? — Ei hyvin! Puoliväliin asti jaksoin sinnitellä, sitten runosuoni lakkasi pulppuamasta. Kirjoituskuukauden aikana ei vain jaksa montaa projektia samanaikaisesti. Tällaiselle perfektionistille on oikeasti haaste tuottaa noin paljon tekstiä ilman, että sitä alkaa hioa liian tarkkaan. Ohjeistuksessa suositellaan editoinnin jättämistä myöhempään ajankohtaan. Itse en täysin siihen kyennyt, ja lopulta jäin suurinpiirtein puoliväliin tavoitesanamäärästä. Seuraavaksi jotakin siitä, mitä opin tästä ensimmäisestä kerrasta, ja millaisia vinkkejä tuli projektin myötä mieleen.
Mitä opin NaNoWriMosta
- Yli 1600 sanaa päivässä on PALJON!
- Aluksi kirjoittaminen voi tuntua helpolta. Siihen ei kannata tuudittautua, sillä tuo tunne on hämäystä.
- Epätoivo kasvaa, mitä kauemmas tavoitteesta jää.
- Kirjoittamaan voi kuitenkin oikeasti oppia.
- Kaikki keinot itsensä motivoimiseen kannattaa ottaa käyttöön (kiristys, uhkailu, lahjonta, palkitseminen jne.).
Oma tulokseni oli siis jotakuinkin 30 000 sanaa, eli puolikas romaani. Aluksi tosiaan kirjoittaminen käynnistyi melkoisella draivilla ja tuntui tosi helpolta kun ideoita vain putkahteli yksi toisensa jälkeen. Hahmot tuntuivat elävän oma elämäänsä. Ensimmäisen viikon jälkeen aloin kuitenkin jäädä säännöllisesti 1200 sanan päivätahtiin, mikä alkoi syödä kirjoitusintoa. Loppuvaiheessa kirjoittelin enää 500-700 sanan päivävauhtia. Eli tosiaan, mitä enemmän jää tavoitteesta, sitä vähemmän haluaa enää kirjoittaa. Näin kävi ainakin omalla kohdalla.
Päiväkohtaisista sanamääristä kannattaa siis pitää tiukasti kiinni, mutta myös inspiraatiota hakea kaikesta mahdollisesta (ja mahdottomasta). Tiettyjen sanamäärien täytyttyä voi vaikka hieman hemmotella itseään tai muuten palkita itsensä. Myös sivuston keskustelu-forum toimii mukavana vertaistukena. Tällä hetkellä oma kirjakäsikirjoitus on siinä vaiheessa, että juonen lankoja pitäisi alkaa kutoa yhteen. Voi olla, että tarvitsisin jatkon suhteen ihan oman kirjoituskuukauden, sillä ne langat ovat melkoisen sekaisin…
Mitä sitten tekisin ensi kerralla toisin
(ne kolme vinkkiä)
- Luonnostelisin juonikaaren etukäteen kunnolla, niin että kokonaisuus on kristallinkirkkaana mielessä kun aloittaa kirjoittamisen.
- Tyhjentäisin kuukauden kokonaan muilta projekteilta.
- Ellei edellinen kohta onnistu, laittaisin kirjoitusajat selkeästi – kellonaikoineen – kalenteriin! Viikonlopuille ehdottomasti extra-aikaa.
En voi tarpeeksi korostaa etukäteissuunnittelua! Kuukauden kirjoitusprojekti on aikamoinen puristus jo sellaisenaan. Jos samaan aikaan koettaa vasta luonnostella juonta ja tapahtumien etenemistä, on hieman pulassa. On siis ihan mieletön etu, jos juonenkulku (draamankaari) on jotakuinkin jo mielessä kokonaisuudessaan. Kaikki muu tekeminen häiritsee kirjoittamiseen keskittymistä, ainakin itsellä, joten kirjoittamiselle varatut ojat on hyvä pistää kalenteriin ja mahdollisuuksien mukaan hankkiuduttava mahdollisimman ärsykevapaaseen ympäristöön. Ja takapakkeihin on hyvä varautua, eikä niistä kannata lannistua, vaikka sanamäärä kasvaakin. Kannattaa kuitenkin jo etukäteen varata extra-aikoja aikataulun kiinniottamiseen kunhan vain pystyy.
Tällaisia mietteitä marraskuun kirjoitusprojektista. Jatkan omaani hieman maltillisempaan tahtiin.
Translation
As I told in the first post of #inmyself -series, I participated in NaNoWriMo this year for the first time ever. I can tell you, it was quite of an experience. And how did it go? — Not well!
What did I learn?
- Over 1600 words per day is a lot!
- At first writing can seem like an easy job but that’s a delusion.
- The more desperate you get the more you get behind.
- There’s is a positive side: you can actually learn to write
- For keeping up your motivation through the whole month use all means necessary (threatening, bribing, blackmailing, rewarding etc…).
Three essential tips based on my experience:
- Really use time on planning the plot on beforehand so that the idea is clear (I mean really clear!) in your head.
- Empty the month completely of other projects.
- If the previous isn’t possible, schedule your writing in your calendar accurately and stick to it! Plan some extra time for writing on weekends.
I cannot highlight the meaning of profound planning enough. That was something what really went wrong with my writing. During the writing month there’s no time for brainstorming (except if you’re a really quick and imaginative thinker) and trying different kind of ideas. It’s perfect if you have the big picture of your novel already in your head. Hopefully my three tips help with the writing process and surviving NaNoWriMo next year. Really it’s a fun challenge and the community is surprisingly active.
All in all, I was able to write somewhat 30.000 words, but currently I’m stuck in the middle of the storyline: how will it continue and how everything comes together in the end. We’ll see what will happen with my writing in the future. However, NaNoWriMo was a perfect challenge for me and I’ll definitely try it again next your. But with a better plan.
Pauline von Dahl - Book blog / kirjablogi 