



Erika Vik
Gummerus 2017 (orig, fin)
532 sivua/pages
Ennakkokappale saatu kustantajalta.
Esikoiskirjojen kanssa on aina hieman hankalassa tilanteessa: odotuksia ei osaa asettaa kovinkaan korkealle, ja muutenkin on vähän hämmentävä olo. Fantasiakirjojen kohdalla erityisesti. Tai ehkä se johtuu vain minusta. Tartuin kuitenkin Erika Vikin esikoiskirjaan Hän sanoi nimekseen Aleia rohkeasti, vaikka suhtauduin siihen aluksi melko skeptisesti kun kirjan ennakkokappale kolahti postiluukusta. Lisäksi kirjan graafinen ilme vaikutti lupailevan lapsellisempaa kertomusta, kuin mitä lopulta kansien välistä löysin. Lopulta kirja ei todellakaan kohdannut vaatimattomia odotuksiani, vaan ylitti ne moninkertaisesti. Vik kirjoittaa tyyliin, joka — Loreldonin nimissä! — sopii ehdottomasti myös aikuisempaan makuun. Kovin pian alun jälkeen seleesien maailma lumosikin minut täysin.
Corildon on seleesimies, aisteiltaan ylivertaisen lajin edustaja. Hän on myös seleesien Seuran kartografi, joka on havainnut tuulten muuttuneen ja aavistaa, että maailman voimasuhteet ovat horjahtamaisillaan. Eräänä talvi-iltana Seuran pihalle tuupertuu ihmistyttö. Herättyään hän ei kykene kertomaan itsestään muuta kuin nimen, Aleia. Corildonin pahat aavistukset vahvistuvat, kun myös Aleia aistii huonot tuulet, vaikka sen pitäisi olla ihmiselle mahdotonta. Kuka Aleia on ja miksi hän on täällä juuri nyt?“
Hän sanoi nimekseen Aleia on monella tapaa hämmästyttävä kirja. Siinä esitellään kokonainen uusi maailma, jossa yhdistyvät niin lännenelokuvista tutut elementit (mm. sheriffit revolvereineen), pohjoinen karu luonto, steampunkin mekaaniset ratkaisut, fantastiset ja erikoiset olennot sekä inhimilliset luonteet. Todella mielenkiintoinen yhdistelmä. Kirjailija tuntuu selvästi kirjoittaneen kertomusta sydän palaen, tunne aivan huokuu tekstistä. Vik on kustantamon tiedotteen mukaan aloittanut maailman kehittelyn ensi kertaa jo 14-vuotiaana, ja sen kyllä huomaa lukiessa, nimenomaan hyvällä tapaa. Vaikutelma on viimeistelty: harkitut yksityiskohdat sykähdyttävät, luovia ja kekseliäitä ratkaisuja riittää, eikä erikoisiakaan vaihtoehtoja ole karteltu. Omalaatuisuudestaan huolimatta Vikin luoma fantasiamaailma vakuuttaa ja samaan aikaan hämmästyttää.
Kirjan hahmot eivät varmastikaan jätä ketään kylmäksi. Toinen päähenkilöistä on siis nimeltään Aleia, tummatukkainen ihmistyttö, joka on enemmän kuin itse aavistaakaan. Muistinsa menettäneenä hän lähtee ennakkoluulottomasti selvittämään taustojaan vieraaseen maahan, huomattavasti itseään vanhemman miehen kanssa, jonka hän on juuri tavannut. Aleian persoona ja luonne yllättävät lukijan moneen kertaan matkan varrella. Mies puolestaan kantaa nimeä Corildon. Tuo kiiluvasilmäinen seleesi vaikuttaa päälle päin hyvin hillityltä ja korrektilta, mutta pinnan alla selvästi kuplii. Yleisesti ihastuin seleesien kekseliääseen omalaatuisuuteen, joka kuitenkin on sidottu sopivissa määrin nykymaailman elementteihin säilyttääkseen uskottavuutensa. Päähenkilöiden välisestä suhteesta ja sen kehityksestä muodostuu yksi kirjan kiehtovimmista aiheista, siitä kun on niin vaikea saada selvää! Tarinan sivuhahmot palvelevat tarkoitustaan, eivätkä tunnu pelkästään täytteeltä, heissä kaikissa on temperamenttia ja persoonaa.
Teksti tarjoilee lukijalle taidokkaita lauseita ja suomenkielessä harvemmin kuultuja sanoja. Jotkin sanavalinnat herättivät jopa kummastusta, mutta pääasiassa ihastelin, kuinka kankea suomenkielemme voikaan joustaa.
Hän sanoi nimekseen Aleia oli itselleni jännittävä löytöretki uuteen, mielikuvitukselliseen maailmaan, jossa törmäsi erikoisiin eläimiin, kuten amargundiin ja fennekkiin, sekä muihin kiehtoviin hahmoihin ja uusiin paikkoihin. Tapahtumia ei lukiessa osannut juurikaan ennakoida, joten jännityksellä odotti, mitä seuraava luku tuo tullessaan. Teksti tarjoilee lukijalle taidokkaita lauseita ja suomenkielessä harvemmin kuultuja sanoja. Jotkin sanavalinnat herättivät jopa kummastusta, mutta pääasiassa ihastelin, kuinka kankea suomenkielemme voikaan joustaa. Esimerkkeinä annettakoon “kaviot rosahtivat läpi” tai “kynnet rouhaisivat”, joista kumpikin olivat itselleni uusia ilmaisuja. Kielen rikkaus on selvästi se syy, miksi kotimaista kirjallisuutta kannattaa lukea, itse olen herännyt huomaamaan tämän vasta viime vuosina.
Loreldonin nimissä! — tutustukaa seleesien maailmaan!
Translation
This book is an unique fantasy story from a Finnish author (and illustrator, graphic designer & Master of Arts) named Erika Vik. Currently this first book of The Twin Sun trilogy is only available in Finnish, but I really hope it soon will be translated into English — it’s so amazing! Freely the book title would be something like And Her Name Was Aleia.
It’s a imaginative story of a girl who has lost her memory and ends up to extraordinary cartography named Corildon. Their fates are combined together and they start a fascinating journey to Corildon’s country. Because the only thing Aleia is sure about: Corildon and his people can help her. You can take a look the webpage www.seleesia.com which Vik has created herself, there’s a lot of additional information (and illustrations) about the fantasy world she has created.
I was totally enchanted by this book — it was everything I want from a good book: adventure, fantasy, romance, science (!), travelling and it was deliberately finished. If this book will be available in English (and I do hope it will!), please read it!
Pingback: Uinuvat jättiläiset / Sleeping Giants – Pauline von Dahl
Pingback: Gummerukset uutuuskirjat, syksy 2017 / New releases by Gummerus, autumn 2017 – Pauline von Dahl
Pingback: Helmet-lukuhaasteen 2017 puolivälikatsaus / The half way of Helmet Reading Challenge 2017 – Pauline von Dahl
Pingback: Seleesian näkijä / The Seer of Selesia – Pauline von Dahl
Pingback: Vuoden 2017 kirjat / Year 2017 in books – Pauline von Dahl