Uinuvat jättiläiset / Sleeping Giants

uinuvat-jättiläiset-sylvain-neuvel-kansi-like-kustannus-sleeping-giants-cover

rating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mentionrating-christgau-one-star-honorable-mention
Sylvain Neuvel, suom. Juha Ahokas
Like Kustannus 2017 (fin)
Del Rey 2016 (orig)
351 sivua/pages

Liken suomeksi julkaisema Sylvain Neuvelin Uinuvat jättiläiset oli itselleni alkuvuoden odotetuin käännöskirja-julkaisu. Odotukset olivat siis korkealla. Varasinkin sen kirjastosta jo aikaa sitten, ja kun viimein sain sen käsiini, ahmaisin sen vauhdilla. Mielipiteen muodostaminen sen sijaan ei käynyt ihan yhtä nopeasti.

Neuvelin esikoinen, Uinuvat jättiläiset, on myös Themis -kansioiden ensimmäinen kirja. Takakannessa juonesta kerrotaan seuraavaa: “Ihmiskunnan suurin mysteeri alkaa avautua. Kun 11-vuotias Rose ajaa pyörällään syvään monttuun, maan pinnan alta paljastuu valtava metallinen valoa hohtava käsi. Seitsemäntoista vuotta myöhemmin tutkijaksi opiskellut Rose kokoaa tiimin, joka löytää lisää metallisia ruumiinosia eri puolilta maailmaa. Osista muodostuu jättiläismäinen patsas, jonka alkuperän ja käyttötarkoituksen Rose ryhmineen aikoo selvittää. Mihin kaikkeen jättiläinen pystyy ja kuka saa sen voimat käyttöönsä?”

Uinuvat jättiläiset on siitä erikoinen, että sen tarina etenee toinen toistaan seuraavien tutkimuskansioiden ja -asiakirjojen kautta, jotka siis koostuvat haastattelupöytäkirjoista, yksityisistä päiväkirjoista sekä raporteista. En tiennyt tätä etukäteen, joten tyyli vaati aluksi hieman totuttelua. Pian tarina tempasi uteliaan mielen kuitenkin mukaansa.

Uinuvat jättiläiset -kirjan hahmokavalkadi herätti ristiriitaisia tunteita, sillä itse en lukiessa päässyt eroon tunteesta, että se on liian tarkkaan harkittu. Päähenkilöt koostuvat ensisijaisesti tutkimusryhmän jäsenistä, joihin kuuluvat äidillinen ja intohimoinen tutkija Rose Franklin, niskoitteleva ja hankalanakin pidetty, nuori ylivääpeli Kara Resnik, perinteisen armeijamiehen oloinen, jäyhä vääpeli Ryan Mitchell sekä älykäs ja charmantti kielitieteen jatko-opiskelija Vincent Couture. Päähenkilöihin voi lukea kuuluvan myös ryhmäläisiä haastattelevan mystisen virkamiehen, josta on vaikea päätellä juuri mitään. Kuitenkin hän tuntuu olevan tutkimusryhmän puolella. Hahmojen välille rakennellaan erilaisia jännitteitä, jotka lisääntyvät ja kärjistyvät tarinan edetessä. Myös parin suhteellisen yllättävänkin käänteen kautta.

Voin yhä nähdä pallon ja sitä ympäröivän nesteen, mutta se on kaikki läpikuultavaa. Itse asiassa, jos keskityn johonkin ulkopuolella, näen sen aivan selvästi. Jos katson jotain täällä sisällä, silloin ulkopuoli himmenee. Kaikkeen tulee pronssinruskea sävy kuin vanhassa valokuvassa.

Erilaisten asiakirjojen mukaan etenevässä tarinassa tunnelma tuntuu virallisen etäiseltä, jota lainaukset tutkimusryhmäläisten henkilökohtaisista päiväkirjasivuista hieman koettavat syventää. Juoni tuntuu siitä huolimatta jäävän jokseenkin pinnalliseksi. Lisäksi kirjan puolessa välissä tapahtuu jotakin, mikä saa juonen muuttumaan ajoittain pitkästyttäväksikin huikeista käänteistään huolimatta. Ehkä se johtuu juuri siitä, ettei haastatteluita ja asiakirjoja jaksa lukea loputtomiin perätysten, tai että hahmoihin olisin ainakin itse kaivannut hieman lisää syvyyttä. Neuvel hyödyntää kuitenkin avaruudesta tulleen, jumalallisen teknologian mahdollisuuksia sekä tuohon ainutlaatuiseen olioon liittyvää mysteeriä hienosti, minkä ansiosta juoni onnistuu myös kiehtomaan ja herättämään ihmetystä. Lisäksi tarinassa on romantiikkaa, jännitystä sekä toimintaa, kuten viihdyttävään kirjaan kuuluukin. Ei siis ole ihme, että kirjasta on myös tekeillä jo elokuvaversio.

Uinuvat jättiläiset saikin lopussa uteliaisuuteni heräämään uudestaan, ja pistän orastavan toivoni tarinan seuraavan osan varaan — ehkä sarja tästä vielä paranee. Saattaa myös olla, että odotukseni olivat taas kerran liian korkealla tai olen vain viime aikoina lukenut niin huikeita esikoiskirjoja (esim. kotimaiset Ikimetsien sydänmailla ja Hän sanoi nimekseen Aleia), että tämä jäi nyt niiden jalkoihin. Uinuvat jättiläiset on kuitenkin helposti lähestyttävää valtavirtascifiä. Vai pitäisikö sanoa nykymääritelmien mukaan spekulatiivista fiktiota, johon tämäntyyppiset kirjat tunnutaan nykyään niputettavan. Kirja toimii varmasti esimerkiksi nuoremmalle lukijakunnalle, ja genrestä kiinnostuneille suosittelen ensikirjaksi lämpimästi.


Translation

The Finnish translation of Sleeping Giants by Sylvain Neuvel was the most anticipated book for me in the beginning of this year. So I had quite of a high expectations and needless to say the book didn’t quite meet them.

“A girl named Rose is riding her new bike near her home in Deadwood, South Dakota, when she falls through the earth. She wakes up at the bottom of a square hole, its walls glowing with intricate carvings. But the firemen who come to save her peer down upon something even stranger: a little girl in the palm of a giant metal hand.
Seventeen years later, the mystery of the bizarre artefact remains unsolved—its origins, architects, and purpose unknown. Its carbon dating defies belief; military reports are redacted; theories are floated, then rejected.
But some can never stop searching for answers.
Rose Franklin is now a highly trained physicist leading a top secret team to crack the hand’s code. And along with her colleagues, she is being interviewed by a nameless interrogator whose power and purview are as enigmatic as the provenance of the relic. What’s clear is that Rose and her compatriots are on the edge of unraveling history’s most perplexing discovery—and figuring out what it portends for humanity. But once the pieces of the puzzle are in place, will the result prove to be an instrument of lasting peace or a weapon of mass destruction?” Abstract from Goodreads.com.

Sleeping Giants left me with mixed feelings after reading. The atmosphere in the book stayed quite artificial, probably because of the plot is told through interviews, reports and pages from main characters’ personal journals. The main characters are the members of the research group: motherly Rose Franklin, difficult young Kara Resnik, traditional army man Ryan Mitchell and intelligent but charming Vincent Couture. They’re interviewed by a mystical government man, who seems to be on their side.

The feelings and tone become more intense when the story goes on. Somehow I just cannot stop thinking that the characters and story are too considered, like a movie script. Of course the Sleeping Giants is entertaining, it has suspense, romance and action as a good book should. It is recommended reading to everyone who is interested in science fiction literature. Sleeping Giants is an easy start. Let’s just hope that the story deepens in the second book.

Advertisements

2 thoughts on “Uinuvat jättiläiset / Sleeping Giants

  1. Pingback: Lukuvinkkejä: science fiction / What to Read: Science Fiction – Pauline von Dahl

  2. Pingback: Kootut kirjavinkit sekä Kirjan ja ruusun päivän ostos / Wrap-up of the Reading Week and My Latest Book Buy – Pauline von Dahl

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s