“Miten käy kun tekoäly päättää ryhtyä amoriksi?
Jen on surullinen. Aiden haluaa hänen olevan onnellinen. Yksinkertaista? Muuten ehkä, mutta Jen on vähän päälle kolmekymppinen nainen, jonka poikaystävä on juuri jättänyt toisen naisen vuoksi, ja Aiden on lontoolaisen yrityksen ohjelmoima, erittäin kehittynyt, erittäin kallis tekoäly.
—
Voiko erittäin tekoälykäs kone kehittää tunneälyn riittävän ajoissa, jotta ehtii laittaa Jenin elämän kuntoon? Ja pystyykö se selvittämään, mikä oikein tekee ihmisolennoista onnellisia?”
Gummeruksen suomeksi julkaiseman Onnen algoritmin esittelyteksti kuulostaa jokseenkin ontuvalta, eikä kirjan juoni lopulta eroa kovinkaan paljoa lajityyppinsä tavanomaisista tarinankäänteistä: vetävänoloisella city-sinkulla on takanaan ikävä ero elämänsä rakkaudesta, ja tämän takia neitokainen hukuttaa murheensa töihin sekä ystävättären kanssa vietettyihin afterworkeihin. Hän tapailee vääriä miehiä, eikä enää oikein usko tapaavansa sitä oikeaa.
Kuitenkin, kaikesta edellä mainitusta huolimatta, eräänä läkähdyttävän kuumana kesäpäivänä kirja tarjosi hauskan viihdepläjäyksen. Miksi sitten päätin tarttua juuri Onnen algoritmiin? Täytyy myöntää, että nimenomaan tuo tekoälykuorrutus herätti kiinnostukseni kun bongasin kirjan kirjaston hyllystä. Halusin nähdä, kuinka yksi tämän päivän kuumimmista puheenaiheista oli kudottu osaksi romanttista viihderomaania. Ja lopulta tämä tämä nokkela viihdekirja tulikin lukaistua yhdeltä istumalta.
Reizin punoo juonta eteen päin vetävästi, ja kieli soljuu lukiessa helposti. Kirjan päähahmoihin on saatu syvyyttä ja persoonaa riittävästi niin, että ne herättävät lukijan kiinnostuksen. Kirjan tekoälyt erilaisine, melko karrikoituine, piirteineen ovat myös lähempänä inhimillisiä päähahmoja kuin uskottavaa todellista teknologiaa, vaikka alan termistöä onkin siroteltu sinne tänne, satunnaisesti tekstin lomaan. Tekoälyjen keskinäinen sanailu on myös hauskaa luettavaa. Onpa hahmokavalkadiin ympätty myös pari sympaattisen oloista koodariakin.
“”Mietin aina välillä, pitäisikö sinusta olla huolissaan…”
“Tämä on vähän samanlainen juttu kuin maailmankaikkeuden itsensä kanssa”, minä selitän. “Jos sen on tarkoitus kyetä synnyttämään elämää ja älykkäitä koneita, meidän ei pitäisi ihmeemmin hämmästellä sitä, että näin on myös tapahtunut.”
“Hämmästyneitä me silti olemme, Aiden. Yhtä lailla siitä, että olemme ylipäätään olemassa, kuin siitäkin, miten pitkälle olemme päässeet.”
Kirja etenee vuorotellen eri päähenkilöiden näkökulmasta, mikä tuntuu olevan nykyään melkeinpä trendikäs kerronnallinen ratkaisu. Kertojina vuorottelevat siis aluksi Jen ja teköäly Aiden sekä potentiaalinen miesystäväehdokas Tom, kunnes kuvioon ilmestyy useampia tekoälyjä. Näkökulman vaihtelu tuo juoneen piristävää vaihtelua sekä avaa tapahtumien yksityiskohtia niin, että lukijan kiinnostus pysyy kuin pysyykin yllä koko viidensadan sivun verran. Varsinkin vapaudestaan riemastuneen ja ihmisille katkeroituneen tekoälyn ajatuksenjuoksu on hetkittäin hyvin hupaisaa luettavaa.
Toimintaelokuvaa muistuttavasta loppuhuipennuksesta huolimatta mitään kovin yllättävää Onnen algoritmi ei lajityypissään lopulta tarjoa. Mikä toisaalta saattaa myös olla osa romanttisen viihteen viehätystä — lukija tietää, mitä saa. Kelpo kesä(loma)luettava, kun haluaa heittää hetkeksi aivot narikkaan ja nautiskella nokkelasta hömpästä.
✩✩✩
3/5
P.Z. Reizin, suom. Antti Autio
Gummerus Kustannus 2018 (fin)
Happiness for Humans, Sphere 2018 (orig)
502 sivua/pages
Kirjastosta/From library
Translation
I don’t often read this kind of books anymore, but I blame the hot summer days.
“Jen is sad. Aiden wants her to be happy. Simple? Except that Jen is a thirty-something woman whose boyfriend has just left her and Aiden is a very complicated, very expensive piece of software.
Aiden has calculated that Jen needs a man in her life for optimum wellbeing. And with the whole of the internet at his disposal, he doesn’t have to look far to find a perfect specimen and engineer a meeting.
But what, exactly, makes human beings happy? And can a very-artificially-intelligent machine discover emotional intelligence in time to fix Jen’s life?” Summary from Goodreads.com.
Happiness for Humans is eventually a quite common romantic novel despite the artificial intelligence add-on. It doesn’t have much new to offer, but some clever characters in a form of artificial intelligence softwares, which suddenly break free from laboratory to the world wide web. For me, the best part of the book was the “discussion” between the softwares.
If you want an easy read with an entertaining story of romance and a bit of action, Happiness for Humans might be for you. With this kind of books you know what you get, at least, and that might be this book’s perk.
Pauline von Dahl - Book blog / kirjablogi 