Kalin laulu / Song of Kali

Dan Simmons, suom. Hannu Tervaharju
Like Kustannus 2001 (fin)
Song of Kali 1985 (orig)
318 sivua/pages

En muista, milloin viimeksi kirja olisi kiehtonut minua tällä tavalla. Dan Simmonsin kirjaa ei turhaan ole ylistetty mestariteokseksi — mikä tunnelma jo heti ensimmäisiltä sivuilta! En tarkalleen osaa eritellä, mistä se johtuu, mutta Simmonsin synkkäsävyinen teksti lumoaa lähes saman tien.

“”Jotkut paikat ovat liian pahoja, jotta niiden olemassaolo voitaisiin sallia. Jotkut kaupungit ovat sietämättömän pahoja. Kalkutta on sellainen paikka. Ennen Kalkuttaa olisin nauranut tuollaiselle ajatukselle. Ennen Kalkuttaa en uskonut pahuuteen — ainakaan voimana, joka olisi riippumaton ihmisten teoista. Ennen Kalkuttaa olin typerys.”
   Toimittaja Robert Luczak matkustaa vaimonsa ja pienen tyttärensä kanssa kuumaan, kaoottiseen Kalkuttaan. Amerikkalainen Luczak etsii kuolleeksi luultua intialaista runoilijaa M. Dasia, ja tämän uutta käsikirjoitusta. Oudot kirjoitukset antavat aihetta epäillä kirjailijan olevan elossa — mutta missä? Hän on kadonnut saastaisen suurkaupungin syövereihin. Kali, tuhon, kuoleman ja viettelyksen palvottu jumalatar, vartioi kotikaupunkiaan. Kukaan ei ole turvassa Kalin laululta.”

Satuin lukemaan kirjan loppuun eräänä aurinkoisena kevätpäivänä, ja kontrasti kauniin päivän ja pimeän tarinan välillä oli melkein koominen. Simmons onnistuu luomaan tunnelman, jossa uhka tuntuu olevan läsnä koko ajan — jo heti Amritan ja Bobbyn saapuessa Kalkuttaan ahdistava tunnelma kietoo lukijaa helmoihinsa, kun pariskuntaa ei olekaan lentokentällä vastassa se jonka pitäisi. Eikä tuo ahdistus oikein lakkaa missään vaiheessa. Kun Luczak matkaa Kalkutan pimeitä kujia tapaamaan Jayaprakesh Muktanandajia, joka kertoo uskomattoman tarinansa, on tunnelma lähes maaginen ja pidättelen henkeä. Samankaltaisia hetkiä on kirjassa useampiakin, ne eivät silti tunnu toistensa kopioilta, vaan saavat aina uusia synkyyden (ja väkivallan) sävyjä. Kalkutan pimeimmät puolet kaivautuvat esiin täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Simmons kirjoittaa taianomaisesti, teksti kietoo synkkään syleilyynsä ja hukuttaa alleen.

Itse en ole koskaan käynyt Kalkutassa mutta Simmons maalaa hyvin eläväisen kuvan kapungista sen kaikkine puolineen, joskin melkoisen likaisten yksityiskohtien kautta — tekstin kautta näen kaupungin suurena, tunkkaisena, ylikansoitettuna, ahtaana, hämyisine ja likaisine takakujineen, jonka ilmassa leijuu saasteista ja hiekasta nouseva pöly sekä jätteiden ja ihmiskehojen hajut. Toisena puolena Simmons kuvaa myös kiehtovia yksityiskohtia Intian uskonnoista, esimerkiksi itseäni alkoi lukiessa kiinnostaa, mitä ovat sikhit ja muut uskontokuntien edustajat, entä millaisia jumalia Kalkutassa palvotaan. Vaikka kirja on fiktiivinen, Kalin laulu sai minut hakemaan faktatietoa Kalkutan historiasta, Intian uskonnoista ja pikkuisen jopa intialaisesta runoudesta. Hindulaisuuden moninaiset jumalhahmot heräävät tekstissä henkiin mitä kummallisimmissa yhteyksissä, mutta esimerkiksi Krishna, joka Vishnun erääksi inkarnaatioksi mainitaan, esiintyy kirjassa tavallisena ihmisenä. Yliluonnolliset olennot ja hämmästyttävät tapahtumat vaanivat jokaisen pimeän nurkan takana, kaupungin vilinässä ja hylätyissä varastorakennuksissa.

Kalin laulu on kuin painajaisuni, josta haluaisi herätä, mutta kirjaa ei vain voi laskea käsistään — ei, sillä Kalin laulu kietoo pauloihinsa ja pitää otteessaan viimeiseen asti.

Myös kulttuurierot, kuten kastijako ja eriarvoisuus, sekä kaupungin suuruus ja ihmisten selviäminen siellä, kaikki, mikä omassa yhteiskunnassa tuntuu hyvin kaukaiselta, Simmonsin kirjassa hyvin kiehtovaa. Kalkutta on Simmosin tarinalle täydellinen tapahtumapaikka, jossa kauhut heräävät uskottavasti eloon. Kalin laulu on kuin painajaisuni, josta haluaisi herätä, mutta kirjaa ei vain voi laskea käsistään — ei, sillä Kalin laulu kietoo pauloihinsa ja pitää otteessaan viimeiseen asti. Jännitys vain tihenee ja huipentuu tarinan vyöryessä eteen päin niin, ettei tiedä miten päin olisi. Simmons maalaa monitahoisen kuvan synkästä ja väkivaltaisesta Kalkutasta, jossa pahuus todellakin on läsnä. Kalin laulu kaikuu mielessä vielä pitkään kun kirjan on laskenut käsistään.

---

Translation

Song of Kali is like a nightmare but you cannot wake up, just have to keep on reading. It was scary as hell, but I really enjoyed it! Simmons writes brilliantly — he describes events, places and people vividly, you can feel the monsters lurking in the shadows! Definitely one of the best books I have ever read, truly deserves all the praises.

“Calcutta: a monstrous city of immense slums, disease and misery, is clasped in the foetid embrace of an ancient cult. At its decaying core is the Goddess Kali: the dark mother of pain, four-armed and eternal, her song the sound of death and destruction. Robert Luczak has been hired by Harper’s to find a noted Indian poet who has reappeared, under strange circumstances, years after he was thought dead. But nothing is simple in Calcutta and Luczak’s routine assignment turns into a nightmare when he learns that the poet is rumoured to have been brought back to life in a bloody and grisly ceremony of human sacrifice.” Summary from Goodreads.com