


Mikko Kamula
Gummerus 2017 (orig, fin)
680 sivua/pages
Rauhallisena sunnuntai-iltana voi vielä ihastella erästä kiehtovaa kirjaa, joka on jo hyvän aikaa säilynyt mielessä lukemisen jälkeen: Mikko Kamulan Ikimetsien sydänmailla. Kirjan takateksti ei aivan tee oikeutta kiehtovalle tarinalle, mutta siitä kyllä saa käsityksen, millaisessa maailmassa liikutaan:
“Entä jos vanhat myytit metsänhaltijoista, maahisista, jättiläisistä, noidista ja tietäjistä olisivatkin totta?
Ikimetsien sydänmailla aloittaa Metsän kansa-sarjan, joka kertoo Juko Rautaparran uudisraivaajaperheestä 1400-luvun Savossa. Heiska haaveilee sankariteoista erämiehenä. Varpua kyllästyttää arkipuuhat, ja hän odottaa kuumeisesti kesäisiä Ukon vakkajuhlia. Tenho puolestaan on kiinnostunut tietäjien taioista ja metsän salaperäisistä olennoista. Perheen elämä muuttuu täysin, kun lappalaisnoidan nostattama karhu hyökkää heidän kimppuunsa. Kodinhaltija puolustaa omiaan, mutta kontio onnistuu silti viemään mukanaan vastasyntyneen Mielon. Juko Rautaparta vannoo kostoa.
Mikko Kamulan esikoisromaanissa todellinen historiankirjoitus ja ikivanha kansanusko kietoutuvat toisiinsa. Myytit ja uskomukset heräävät eloon eepoksessa, joka liikkuu fantasiakirjallisuuden ja historiallisen proosan rajamailla.”
Ikimetsien sydänmailla alkaa hiukan kömpelösti, sillä aluksi tekstistä vaikuttaa uupuvan sulavuus, vaikka kirja alkaakin dramaattisilla tapahtumilla. Pian kiehtovat yksityiskohdat tuon ajan ihmisten elämästä vievät kuitenkin mennessään, ja niin tapahtumapaikat kuin päähenkilöt maalautuvat mieleen elävästi. On äärimmäisen kiehtovaa lukea suomalaisten arkisista tavoista, perinteistä ja uskomuksista vuosisatojen takaa, joita folkloristiikkaa, kansatiedettä ja historiaa opiskellut kirjailija ripottelee kirjassaan. Viimeistään metsien miesten eräretki myyttisillä hahmoilla maustettuna saa eläytymään kirjaan täysin, eikä jännitystäkään jää puuttumaan. Tosiaan, alun kankeuden jälkeen tarina alkaa soljua ja käänteet tempaavat mukaansa: metsästä voi lukijan eteen tupsahtaa mitä vain, jopa maahisten ylösalainen maailma!
Hahmot herättävät kiinnostusta, ja joistakin Kamula on onnistunut luomaan oikein karismaattisiakin. Esimerkiksi tietäjä Yörnin äijä on persoonallinen erakko, mutta samaan aikaan kiehtova, Rautavaaran Mallu-mummo puolestaan rauhallisuudessaan lohduttava, myös naapurustosta löytyy monenlaisia (nykymittapuulla ehkä erikoisiakin) persoonia. Lisäksi Rautavaaran tilasta tulee kirjan edetessä tuttu tukikohta. Kiinnostavimmaksi päähahmoksi osoittautuu lopuksi, hieman yllättäenkin, Rautavaaran perheen kuopus, kymmenvuotias Tenho-poika. Hänen kauttaan luontoa ja sen ihmeitä tarkastellaan lapsen uteliaisuudella. Tenhosta myös paljastuu puolia, joita tämä itsekään ei aivan ymmärrä.
Nautin kirjan lukemisesta täysin siemauksin, sillä Kamula onnistuu kuvailemaan luontoa upeasti kaikkien aistien kautta. Luonto on kuin yksi päähenkilöistä: erämaiden jylhät maisemat maalautuvat silmien eteen, metsän ja sulavan maan vehreä tuoksu leijailee nenään, korvissa voi lähes kuulla metsän lintujen sointuvan laulun ja tuntea mehevän maan jalkojen alla. Ikimetsien sydänmailla tuo esiin muinaisen Suomen, jossa henget ja haltiat sekä taikuus olivat vielä luonnollinen osa elämää. Kamula on selvästi perehtynyt aiheeseensa. Luonto on lähellä sydäntäni, joten kuvittelen mielelläni siellä olevan enemmän mitä ihmissilmä pystyy näkemään.
“Tuo puu on pyhä”, sanoi hänen vierellään kulkeva Kauppi.
“Se on karhunkallopetäjä.”
“Karhunkallopetäjä?” Tenho henkäisi. Saiko karhun nimen tässä yhteydessä lausua ääneen?—
“Terve sauna, terve löyly”, isä lausahti tavanomaisen tervehdyksen heidän kaikkien puolesta. Löylyä tervehdittiin aina saunaan astuttaessa aivan kuin se olisi ollut elävä olento.
Ikiaikaiset traditiot tuodaan esiin sulavasti tarinan lomassa, ja lukijalle selviää mm. Köyrijuhlan tarkoitus sekä useita tuon ajan arkisia tapoja. Nämä tuovat kirjaan kiinnostavan ulottuvuuden. Lisäksi kirjan pääjuonena kulkee yhtenäisenä punaisena lankana Mielo-lapsen kohtalo.
Ikimetsien sydänmailla on huumaava kirja kaikille aisteille — se sai minut lumoutumaan Suomen luonnosta ja kansamme menneisyydestä. Ikimetsien sydänmailla osoittautui siis hyvin kiehtovaksi esikoiskirjaksi, enkä millään malttaisi odottaa jatkoa! Onneksi lukeminen ei tästä sarjasta ihan heti lopu kesken, sillä viisi osaa on vielä luvassa. Tätä sarjaa tulen ehdottomasti seuraamaan, sinunkin kannattaa!
Translation
Again I present you an amazing first fantasy novel by a Finnish author! In this book the events take place deep in the Finnish nature, in medieval forests where beliefs and myths become true…
This book is a story of Juko Rautaparta and his family in the heart of 1400s Savonia, Finland. They own a little farm in the middle of forest and live by hunting and growing. One day Juko is hunting with his oldest son Heiska, and something terrible happens at the farm while they are away…. A furious bear, summoned by a Lappish witch, attacks their house and takes new-born Mielo with him. Their home-elf tries to protect the family but mother is injured seriously and Mielo lost… Juko Rautaparta yearns for revenge.
The author Mikko Kamula is a folklorist and ethnologist, so the mix of fact and fiction in his book is truly fascinating and very convincing. The everyday habits of Finns living in the 1400s Savonia appear in a realistic way to the reader. I’ve always deeply loved Finnish nature and our traditional beliefs, such as gnomes, house-elfs, fairies, forest spirits and goblins, and they become alive in this book! Also the characters are interesting, they have their own personalities and quirks. Surprisingly the most interesting character turns out to be the 10-year old Tenho (means charm), who is a curious as a cat and bonds with the nature and its creatures. This was a perfect book for me.
Luckily I wont run out of reading since Ikimetsien sydänmailla (In the Heart of the Primal Forests, free transl.) starts a series of six books, which continue the tale of people living in the forest and their adventures. I need to read the whole series!
Minä en jostain syystä heti tästä innostunut, mutta mitä enemmän kirjasta kuulen sitä enemmän se minua kiinnostaa 🙂
LikeLiked by 1 person
Mä odotin tätä jo ennakkoon ihan innoissani, osuu niin täysillä mun mielenkiinnon kohteisiin ❤ Tuun takuulla lukemaan koko sarjan ja suosittelen lämpimästi kaikkia tutustumaan 😊
LikeLike
Mukava että pidit! Tämä kirja jätti sellaisen kivan lämpimän olon jälkeensä. 🙂
LikeLiked by 1 person
Pidin todella, siinä yhdistyvät kaikki elementit, joista hyvässä kirjassa pidän 🙂
LikeLike
Tuo alku on melkein kuin Aku Ankasta poimittu suoraan, sillä muistelisin siinä menevän tarinan juurikin nuin. :O
LikeLiked by 1 person
Juha, ilmankos minä, vanha Akkari-fani, innostuinkin kirjasta niin kovasti 😉
LikeLike
Pingback: Uinuvat jättiläiset / Sleeping Giants – Pauline von Dahl
Pingback: Mikko Kamula: Ikimetsien sydänmailla | Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Pingback: Helmet-lukuhaasteen 2017 puolivälikatsaus / The half way of Helmet Reading Challenge 2017 – Pauline von Dahl
Pingback: Vuoden 2017 kirjat / Year 2017 in books – Pauline von Dahl
Pingback: Iso Härkä / The Big Bull – Pauline von Dahl – Book blog / kirjablogi