Päivä alkoi lupaavissa merkeissä, sillä juutuin kiehtovaan keskusteluun Aalto ARTS Booksin osastolle, jossa kustannustoimittajansa esitteli huikean kiinnostavaa kirjatarjontaa. Erityisesti taiteen ja tieteen kombosta kiinnostuneiden kannattaakin ehdottomasti suunnata Aalto ARTS -nettikauppaan seikkailemaan, takuulla laatukirjallisuutta! Siitä tarkoitukseni oli suunnata Aino-lavalle, mutta kävi niin onnettomasti, etten löytänyt koko lavaa… Päädyin sitten Mika Waltarille, jossa oli äänessä inspiroiva Pekka Hyysalo — miten mahtava tyyppi! Siinä kuunnellessa hänen positiivisuutensa tarttui väkisinkin: Hyysalo niin lämminhenkinen ja vilpitön kaveri, hieno esikuva. Hyysalon luotsaama Fightback -konsepti on kovasti laajentunut, ja Hyysalo itse haluaa tulevaisuudessa viedä maailmalle koko paketin. Mahtavaa, toivon sylikaupalla onnea matkaan!
Löysin myös lopulta tieni Aino -lavalle (huoneeseen), jossa seurasin paneelikeskustelua aiheena Tiedonjakaja vai tarinankertoja, mikä olikin hauska ja informatiivinen tunnin tuokio. Keskustelemassa Tiina Raevaara, Risto Isomäki, Maija Haavisto ja Saara Henriksson, heitä haastattelemassa Hanna “Morre” Matilainen. Mukavan monipuolisia keskustelijoita, joista kaikki ovat julkaisseet sekä tietoa että kaunoa, kukin omalla tyylillään. Tiina Raevaaran Tajuaako kukaan – Opas tieteen yleistajuistajalle, muistuttaa tieteestä kirjoittamisen vastuullisuudesta, ja keskustelussa Raevaara mainitseekin, että myös kaunokirjallisuuden yksi tehtävä voisi olla tieteen tuominen yleiseen tietoon. Isomäen mukaan toimittajatausta auttaa tietokirjan kirjoittamisessa, sillä toimittajan työssä on oppinut hallitsemaan suuria aineistomääriä. Toimittajalle voikin olla luontaista siirtyä kirjailijaksi, sillä kirjoittaminen tulee ammatin puolesta luonnollisesti. Keskustelussa pohdittiin siis pääasiassa tieto- ja kaunokirjan kirjoittamisen eroja ja yhteneväisyyksiä. Tietokirjan kirjoittaminen koettiin toisaalta yksinkertaisena kun kaikkea ei tarvitse keksiä itse, “vain” rajata aineistoa, toisaalta taas kaunokirjan kirjoittaminen koettiin vapauttavana. Keskustelussa kuitenkin mainittiin, että kirjoittaminen on joka tapauksessa hyvin kokonaisvaltaista. Raevaara kertoi vielä, että hän koetti jo nuorena lukea vaativia tietokirjoja niiden tarjoaman tiedon lupauksen vuoksi. Voin itse samaistua tähän, sillä myös minä koetin jo melko nuorena lukea Raevaaran mainitsemaa Hawkingin Ajan lyhyt historia -kirjaa, koska kaikki avaruuteen liittyvä kiehtoi niin paljon. Parasta kirjamessujen keskusteluissa onkin löytää uusia kiinnostavia kirjailijoita sekä näkökulmia, esimerkiksi nyt Tiina Raevaaran julkaisut menivät ehdottomasti omalle lukulistalle. Minusta tuli kertaheitolla Raevaara-fani!
Kolmesta neljään päivystin Boknäsin bloggaajakulmassa ja tapasin hauskoja ihmisiä, siinä samalla kuuntelin muutamaa Takauma-lavan keskustelua (Tutkija peilin edessä (Gaudeamus), Tiede ja tieto julkisuuteen ja Tieto näkyväksi – informaatiomuotoilun perusteet) sivukorvalla. Takauman tiedepitoisista keskusteluista jäi erityisesti mieleen, että asiapitoista (tutkimus)tietoa kannattaa sinnikkäästi tarjota keskusteluun.
Worldcon75 -tapahtuma esiteltiin KirjaKallion lavalla viiden jälkeen, siitä puhumassa järjestäjät Jukka Halme ja Eemeli Aro. Kuulostaa siltä, että elokuussa 2017 Messukeskuksessa jyrähtää isosti, ja Suomeen saapuu aikamoisia vieraita tieteis- ja fantasiakirjallisuuden sekä kaiken muun siihen liittyvän saralta! Taustaltaan Worldcon on angloamerikkalainen, ja ensi vuonna Helsingissä järjestettävä tapahtuma on neljäs, joka järjestetään ei-englantia puhuvassa maassa. Ohjelma siis tulee olemaan pääasiassa englanniksi, ja sitähän riittää: viiden päivän aikana järjestetään noin 800-900 tuntia ohjelmaa, eli 15 erityyppistä ohjelmaa samaan aikaan. Jokaiselle varmasti löytyy jotakin, ja kääk, siihen sisältyy mahdollisesti Iron sky 2!!! Yksi isoin, yksittäinen juttu Worldcon75:ssa tulee kuitenkin olemaan Hugo -kirjallisuuspalkintogaala (Hugot = tieteiskirjallisuuden Oscarit, suurinpiirtein). Mutta mainitsinko jo, että Worldcon75:n, meidän pieneen Suomeen, saapuu huikeita kansainvälisiä nimiä?! Olen niin innoissani!
Worldconin lisäksi toinen perjantain pääjuttu, hieman erilaisesta aiheesta, minulle oli Aleksis Kivi-lavalla käyty keskustelu Error — Mielen häiriöitä -kirjasta (Like), jossa haastattelijana toimi aina niin ammattimainen Sofi Oksanen, ja juttelemassa Marko Annala, Henna sekä kirjailijat Elina Järvi sekä Tiina Hotti.
Itse luin mielenterveyshäiriöitä käsittelevän kirjan jo kesällä, ja siinä olevat tarinat jäivät pitkäksi aikaa ajatuksiin nimenomaan kunkin kertojan omana, henkilökohtaisena kokemuksena. Järvi mainitsikin haastattelussa, että kirjassa mukana olevat henkilöt ovat kirjassa mukana nimenomaan ihmisinä, ei diagnooseina. On tärkeä antaa puheenvuoro asiantuntijoille, ihmisille joita mielenterveyshäiriö todellisuudessa koskettaa, ei pelkästään terveysalan asiantuntijoille. Annala vahvistaa, että arkisesta kokemuksesta puhuminen on tärkeää. Error sisältääkin läpileikkauksen erilaisia ihmisiä, ja kirjassa jokaiselle annetaan puheenvuoro yksi kerrallaan.
Tuntemuksista on hyvä puhua, ne eivät ole sama asia kuin teot. Sen sijaan, mikäli niiistä ei puhu, ne voivat muuttua teoiksi.
Keskustelussa nousi esiin tärkeitä kysymyksiä, esimerkiksi mielenterveyshäiriöiden diagnoosikeskeisyys, resurssien vähyys ja hoidon saatavuuden haasteellisuus. Diagnoosi toisaalta vaaditaan sairausajan toimeentulon turvaamiseksi, toisaalta se koetaan yhä leimaavaksi vielä nykypäivänäkin. Annalan mukaan diagnoosin saaminen on kuitenkin ihmiselle itselleen tärkeää, sillä se sulkee pois fyysisen sairauden kun mielenterveyshäiriöistä voi seurata paljon fyysistä oireilua. Lisäksi kaivataan matalan kynnyksen apua, sillä kaikilla ei ole omaa sosiaalista tukiverkkoa avustamassa byrokraattisessa terveydenhuollon sokkelossa. Henna mainitseekin, että olisi hienoa saada tarvitsemansa tieto yhdeltä luukulta, eikä joutua pompoteltavaksi siinä vaiheessa kun voimat ovat muutenkin vähissä. Järvi korostaakin ihmisen kohtaamista avuntarpeen kautta, ei diagnoosin pohjalta. Mielenterveyshäiriödiagnoosi ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, etteikö ihminen voisi parantua tai toimia työelämässä. Kyse ei ole mistään harvinaisesta asiasta, sillä Mielenterveyden keskusliiton tutkimuksen mukaan joka toinen sairastuu elämänsä aikana jonkinasteiseen mielenterveyshäiriöön.
Lopuksi Sofi Oksanen kysyi Error-tiimiltä vinkkejä siihen, miten ottaa mielenterveyshäiriö puheeksi: Annala kehoittaa huomioimaan, ettei sairastunut ole oma itsensä, ei pidä säikähtää. Tuntemuksista on hyvä puhua, ne eivät ole sama asia kuin teot. sen sijaan mikäli niiistä ei puhu, ne voivat muuttua teoiksi. Myös Järvi korostaa, että aina kannattaa uskaltaa puhua, lisäksi kuuntelijan kannattaa huomioida, miten kuuntelee, sillä väärin kuultuna sairastunut ei pahimmassa tapauksessa ei puhu enää. Erittäin hyvä ja ajatuksia herättänyt keskustelu, palaan Error — Mielen häiriöitä -kirjaan tosiaan myöhemmin vielä blogissa arvostelun muodossa.
Lopuksi kävin kuuntelemassa KirjaKallion pisteellä kun Tolkien-seura palkitsi viime vuoden 2015 parhaan kotimaisen fantasiakirjan. Suomalainen fantasiakirjallisuus on hyvin monimuotoista, mistä kuitenkin valitut neljä ehdokasta erottuivat selvästi. Voittajan teosta kuvaillaan raadin toimesta hienoksi ja eheäksi kokonaisuudeksi, lisäksi se on omaperäinen, sisältää luonnonsuojelullisia elementtejä ja kaunista kieltä. Kuvastaja-voittaja on tänä vuonna Emmi Itäranta ja Kudottujen kujien kaupunki. Onnea Emmi, palkinto on todella ansaittu!
Yleistä hulinaa Helsingin Kirjamessuilla oli nyt perjantaina enemmän kuin edellisenä päivänä. Jos luulin, että eilen sain pääni pyörälle, erehdyin, sillä nyt olen entistä enemmän pyörryksissä. Mutta hyvällä tavalla. Koetin myös availla Booktubettajan uraani ja kuvata videota, mutta eihän siitä mitään tullut. Voisin opetella käyttämään välineitäni ensin. Olen kovin tyytyväinen kirjasaaliiseeni, siitä lisää blogissa sunnuntaina. Ainoastaan Hellboy: Corpse (Dark Horse, 2004) jäi sinnikkäästä etsinnästä huolimatta uupumaan. Nyt lähden valmistautumaan omalta osaltani viimeiseen messupäivään yöunien muodossa. Sunnuntai saa suosiolla jäädä tänä vuonna välistä, sillä niin paljon olen saanut jo intoa ja iloa näistä viime päivistä. Edelleen saa tulla moikkaamaan, mikäli bongaa violetin poninhännän messuvilinässä!
Translation
As I already wrote in my Instagram, friday was even a better day at Helsinki Book Fair that thursday! I experienced so many good moments and met again amazing people. It’s just wonderful how literature can connect all kinds of people: readers, authors, journalists, scientists, artists, illustrators, gamers, geeks in general, I’m always amazed.
One main event for me today was about Worldcon75, I still can’t believe that such an international and huge event will be arranged in our tiny country, and in Helsinki, Finland!! The special guests are so amazing and more will be added. The programme of the event will be mind-blowing — the organizers told that during five days there will be 800-900 hours of different kind of program, which means even 15 happening at the same time. Also afterwards I went to chat with the organizer group about the event on their exhibition stand and heard all kinds of interesting things. Did I already mention I’m excited?!
Another, completely different kind of discussion (but really interesting!) was about a Finnish book, called Error, which is a compilation of 15 stories of people’s own experiences what it is like to live with a mental disorder. I think it is a really important topic to discuss in public.
Okay, now I have to head to bed, tomorrow will be my last Book Fair day, it’s been an amazing event so far! Stay tuned, I will keep you updated and Sunday will tell you about my book shoppings!
Pauline von Dahl - Book blog / kirjablogi 
Pingback: Helsingin kirjamessut 2016: ostokset / Helsinki Book Fair 2016: shoppings – Pauline von Dahl
Pingback: Error – Mielen häiriöitä – Pauline von Dahl